Pirjo Kela: Mielimetsä

Suuria ajatuksia metsästä

Syyskuussa 2022 Kustannus Aarni tarjoaa ystävilleen lukuelämyksen, jollaisia on vain harvoin tarjolla. – Voiko metsästä kirjoittaa enää tätä moniäänisemmin?

Metsästä on yhtä monta mielipidettä kuin on puhujaa. Suomalaisessa metsäkeskustelussa mediatilan on vienyt väittelyt hiilinieluista ja metsien monimuotoisuudesta, mutta mitä metsä on kokijalleen: omistajille, metsästäjille, kalastajille, samoojille, juoksijoille, taiteilijoille, lapsille tai sodat kokeneelle vanhukselle. Kajaanilaisen kirjailija Pirjo Kelan uutuusteos Mielimetsä nostaa metsäkeskustelun lempeälle kainuulaiselle rukkaselle.

Mielimetsä on Suomessa harvioin julkaistua pienoisproosaa, lyhyttarinoita, joissa Kela päästää ääneen 139 eri ikäistä suomalaista. Biologian opettajana Länsi-Uusimaalla koko työuransa tehnyt Kela on kuunnellut koko elämänsä herkällä korvalla ihmisten puheita ja tarinoita metsästä. Siitä kaikesta syntyi Mielimetsä. Kirjan lumoavan kuvituksen on tehnyt Anu Paljärvi. Kirja on juuri ilmestynyt.


Metsä menee aina sinne, missä on puita. Jos on tarpeeksi kuusia ja mäntyjä ja vaikka koivuja, niin sinne se menee. Niitten puitten välit tulee täyteen metsää, ja oksien allekin se menee, ainakin kuusen oksien alle. Ja metsää on hiukan myös maan sisällä, sillä siellä on puiden juuret. Niistä juurista metsä tykkää niin paljon, että alkaa tehdä sieniä. Silloin sataa ja on kesä. Niitä sieniä saa poimia ihan kuka vaan, mutta ensin ne pitää opetella tuntemaan.

Jos joku tulee ja kaataa kaikki puut, niin silloin se metsä menee pois, se nousee ylös yhä korkeammalle ja korkeammalle ja lopulta pilven päälle. Sieltä ylhäältä se katselee, onko jossakin vielä puita ja sinne se sitten lähtee. Kun metsä tulee pilvestä alas, kuuluu jyrinää. Se on ukkonen, mutta kun metsä on päässyt puitten luo, ukkonen loppuu. Siitä ihmiset tietää, että metsään voi taas mennä.

Konsta, 4

 


close

TILAA AARNIN UUTISKIRJE

Saat tietää ensimmäisenä

Tietosuojalauseke / Hallinnoi