METSÄN TUMMA HEHKU

Silja Vuorikuru: Kultalintu, mustasulka

“Viimeisenä aamuna herään verkkaan, koska valoa ei ole. Helmikuun alussa aurinko käy taivaalla vain kylässä.”

Silja Vuorikurun esikoisromaani Kultalintu, mustasulka soi kuin runo keskellä karkeaa proosaa. Kirja kertoo riipaisevan tarinan kahdeksanvuotiaasta Iiriksestä, joka joutuu elämään läpi äitinsä yhtäkkisen kuoleman. Iiris alkaa sanoittaa tapahtunutta mielikuvituksessaan, ja sadut kasvavat osaksi hänen maailmaansa. Satujen äidittömät tytöt Lumikista Tirlittaniin kulkevat Iiriksen rinnalla.

Kultalintu, mustasulka kertoo äidittömän Iiriksen kasvutarinan aikuisuuden kynnykselle asti. Runo ei katkea eikä taitu, vaikka myrskyt jatkuvat.

“Metsä hehkuu tummana ja tiheänä, se syntyy takapihamme rajalla. Ryntään päätä pahkaa suojeluspuiden katveeseen, kiirehdin kätkevän kivikon syliin, kyyristyn lehdettömien pensaiden taakse. Tiedän, että tämä metsä pystyy piilottamaan minut.”

*

Silja Vuorikuru on helsinkiläinen kirjallisuudentutkija ja filosofian tohtori, joka työskentelee Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tutkimusosastolla. Hän on aiemmin julkaissut kirjailijaelämäkerran Aino Kallas – Maailman sydämessä (SKS, 2017), joka käännettiin myös viron kielelle (Varrak 2018). 

Kultalintu, mustasulka on yksi Kustannus Aarnin vuonna 2020 järjestämän Minä ja metsäkirjoituskilpailun kolmesta voittajatekstistä.