Silja Vuorikuru Eeva Joenpelto-seuran vieraana 18.6.2022. Katso Youtube-linkki ”Viimeisenä aamuna herään verkkaan, koska valoa ei ole. Helmikuun alussa aurinko käy taivaalla vain kylässä.” Silja Vuorikurun esikoisromaani Kultalintu, mustasulka soi kuin runo keskellä karkeaa proosaa. Kirja kertoo riipaisevan tarinan kahdeksanvuotiaasta Iiriksestä, joka joutuu elämään läpi äitinsä yhtäkkisen kuoleman. Iiris alkaa sanoittaa
”Tämä järvi on syntynyt tuhansia vuosia ennen meitä. Se on ollut täällä ennen kuin kukaan ihminen löysi sen rannoille. Se jää meidän jälkeemme. Tätä järveä ei ihminen omista. Se on ihmistä suurempi. Ihminen voi padota sen virtaavan veden. Ihminen voi hakata maahan saarten ja rantojen metsän. Hän voi tuhota sen
”Luin hykerryksellä leppoisan lempeän kirjasi kotikonnuiltamme ja vähän muualtakin. Jaoin linkin siihen myös fb-sivuillani, mulla on neljä Laukkalan tyttöä kavereina ja muita entisiä pielavetisiä lisäksi. Ihanaa kun olet kirjoittanut Laukkalaa ”maailmankartalle”, hyvin sympaattisia juttuja, idylliä toki, mutta puolustaa paikkaansa. Tykkäsin myös satuotteestasi ja luontojutuista. Oikein hyvän mielen kokonaisuus!