Kustannus Aarnin Minä ja metsä -kirjoituskilpailu uudelle kotimaiselle proosalle avattiin tammikuussa 2020. Kilpailukutsussa annoimme kirjailijoiden tehtäväksi kirjoittaa siitä, miten he näkevät metsän vuonna 2020. Kutsu kävi niin esseistelle ja tietokirjailijoille kuin romaanikirjailijoille.

Kilpailuun tuli määräaikaan mennessä 43 kilpailutekstiä, joiden joukosta tuomaristo, professori Ilari Sääksjärvi, kirjailija Mia Myllymäki ja allekirjoittanut, löysi kolme voittajatekstiä.

Voittajien julkistus tapahtui torstaina 5. marraskuuta Kuhmon ensimmäisillä kirjamessuilla. Aarni kustantaa kaikki kolme kovakantisina kirjoina kustannusohjelmassaan vuosina 2021 – 2022.

KOLME VOITTAJAA

Kilpailukäsikirjoituksista kolme nousi yli muiden, ja jyryn yhteiseksi yllätykseksi jokaisesta genrestä – asiaproosasta, reaalifiktiosta ja spekulatiivisesta fiktiosta – löytyi voittaja. Alla voittajat suunnitellussa kustannusjärjestyksessä.

SILJA VUORIKURU:  KULTALINTU, MUSTASULKA

“Öisin pelätessäni rauhoitun vain ajattelemalla tiheää mustien kuusten metsää ja puiden keskelle kasautuneita lumikinoksia, joiden suojiin voin piiloutua.”

Ensimmäinen voittaja on nimimerkki IL_helmi käsikirjoituksella Eebenpuumetsä. Viiltävä psykologinen nykyromaani kertoo äidin kuolemasta keskellä kevättalven kovia pakkasia. Minäkertoja on tarinan alkaessa alakouluikäinen tyttö, ja kirja kuvaa äidittömänä kasvavan tytön matkaa kohti aikuisuutta.

Eebenpuumetsä on helsinkiläisen Silja Vuorikurun ensimmäinen kaunokirja. Vuonna 2017 hän julkaisi Aino Kallaksen kirjailijaelämäkerran Aino Kallas – Maailman sydämessä (SKS). Eebenpuumetsä ilmestyy lokakuussa 2021.

ANNE MARTIN: KALLIOON MAALATTU LAULU

”Metsä kannattelee häntä, kun hän laskee juuriaan maahan ja täyttää keuhkonsa aamukasteisella ilmalla.”

Toinen voittaja on nimimerkki Sade käsikirjoituksella Kallioon maalattu laulu. Dystopinen tieteisfantasia kertoo selviytymisestä vihamieliseksi muuttuneessa maailmassa. Tarinassa kuvataan metsän ikiaikaisuutta sekä sen kykyä tarjota suojaa ja turvaa samalla, kun se voi olla pelottava ja vaarallinenkin.

Kallioon maalattu laulu on jyväskyläläisen Anne Martinin esikoisromaani. Teos ilmestyy kesäkuussa 2022.

PIRJO KELA: MIELIMETSÄ

“Joskus tuntuu, että metsä on kuin huopatossu, imee äänet pöheikköihinsä, mutta annas olla, kun käki alkaa kukkua.”

---

Kolmas voittaja on nimimerkki rikkikäävän käsikirjoitus Mielimetsä. Mielimetsä on lyhytproosaa, kaunokirjan muotoon kirjoitettu keräyshanke. Kirjailija päästää teoksessa ääneen 139 suomalaista, jotka kertovat päällimmäisen ajatuksensa sanasta ‘metsä’. Kaikki teoksen puheenvuorot ovat minämuotoisia, osa murteella kirjoitettua. Nuorin kertoja on 4-vuotias, vanhin lähemmäs sata.

Kajaanilaisen Pirjo Kelan teos ilmestyy syksyllä 2022 nelivärisenä juhlajulkaisuna suomalaisesta metsästä. Kustannus Aarni aloittaa haun teoksen kuvittajaksi tai valokuvaajaksi.

LOPUKSI

(Kustantajan puhe ja voittajien julkistus, Kuhmon kirjamessut 5.11.2020)

“Suomi, vihreän kullan kullan maa.” – Tämä kaikille tuttu sanonta on ohjannut ymmärrystämme metsäluonnosta jo sadan viidenkymmenen vuoden ajan, siitä lähtien kun ensimmäinen puunjalostustehdas rakennettiin kosken rantaan ryskämään puusta parrua, paperia ja sellua. Tarinat metsätorpanmaan sisukkaasta kansasta syntyivät, ja miehen ja hevosen myyttinen työpari nosti omalla uurastuksellaan Suomen sodasta. Kaiken oli tarkoituskin mennä päin mäntyä – koska juuri vähäoksaisesta männystä syntyi paras lankku ja laadukkain paperi.

“Vihreä kulta” -fraasi on kertonut kaiken metsäajattelustamme. Niin kuin kulta on oikotie rikkauteen ja kuka vain voi tehdä valtauksen ja alkaa kääntää lapin erämaata nurin, metsä on luonnonvara, jota saa hakata kuin vierasta sikaa. Metsä on nähty vain vaurastumisen raaka-ainelähteenä ja Suomen bkt:n tärkeimpänä kivijalkana.

Globaali ilmastonmuutos ja luonnonköyhtyminen pakottavat meidät kuitenkin päivittämään suhteemme metsään. Jotta voisimme vielä pysäyttää itse itseään ruokkivan ilmastonmuutoksen ja monimuotoisten elinympäristöjen rapautumisen, maapallosta pitäisi tulla hiilineutraali lähimmän parinkymmenen vuoden aikana. Euroopan Unioni on pyrkinyt olemaan näissä talkoissa yksi tiennäyttäjä ja näyttämään toteen, että uudella fossiilittomalla teknologialla voi tehdä kannattavaa bisnestä.

Mutta ylivoimaisin kaikista ilmastonmuutoksen torjujista on metsän hiilinielu. Mitä enemmän hiili on sitoutunut (mieluiten) kasvavaan puuhun, sitä vähemmän se lämmittää ilmastoamme.

Kuinka korjata
metsän satoa?

Seuraava fraasi, josta haluan puhua on “metsä sato.” Meidän suomalaisten on löydettävä kestävä tapa korjata – ei vain mäntyjä, kuusia ja koivuja vaan – metsän satoa. Tuota satoa ovat myös jänikset ja hauet, sienet, marjat ja metsäkukat. Metsän satoa on myös puhdas, happirikas ilma. 

Kasvamisen mahtava voima

Aloitin tämän saarnani metsän uhkakuvista, avohakkuista ja ilmastonmuutoksesta. Siksi onkin hyvä antaa metsänhoitaja ja kirjailija Veikko Huovisen tuoda lohdun sanoja metsän voimasta. Huovisen Puukansan tarina (julk. 1984) alkaa suuresta metsäpalosta, joka tuhoaa metsän kymmenien neliökilometrien alalta. Mutta aika on aina luonnon puolella:

“Luonnolla sinänsä ei ollut kiirettä. (…) Luonnolla ei ollut ihmisen malttamattomuutta nähdä järjestystä ja tulosta mahdollisimman pian. Oli vain tyhjän kasvualan täyttämisen pakko, siementämisen, lisääntymisen ja kasvamisen mahtava voima. “

Kustannus Aarni onnittelee voittajia vielä kerran. Aloitamme nyt kirjojen teon.

Pasi Luhtaniemi, kustantaja