Kuinka käsikirjoituksesta syntyy kirja

Ensimmäistä käsikirjoitustaan kirjoittavalla – oli kyseessä sitten tietokirja, romaani tai novellikokoelma – on monesti vain hatara kuva siitä, miten käsikirjoituksesta tulee kirja. Tapoja ja avuntarjoajia on monia.

Tarjonnan toisessa päässä on perinteinen kustantamo ja kustannussopimus. Kirjailija saa kaverikseen kustannustoimittajan sekä kustantamon koko koneiston. Kirjailijan tehtävä on osallistua kirjan toimitustyöhön sekä antaa lopulta painoluvat erikseen kirjan kansille ja sisutaitolle.  Muun hoitaa kustantamo, eikä euroakaan omaa rahaa kulu. Kun kirja on valmis ja myynnissä, kirjailija saa siitä vuosittain kustannussopimuksen mukaiset korvauksen.

Toisessa päässä on omakustanne tai palvelukustanne.  Kirjailija maksaa jollekin kirjan fyysisestä valmistuksesta ja osallistuu usein softan kautta kirjan ulkoasun suunnitteluun.  Palveluntarjoajalla voi olla myös jo joitakin työkaluja kirjan myyntiin ja markkinointiin, jotka kirjailija saa käyttöönsä.


Tässä artikkelissa ei kerrota yllä olevaa ingressiä lähemmin kustannusvaihtoehdoista – Tarkastelen sen sijaan,  mitkä ovat hyvän kirjan välttämättömät ja riittävät tekijät, joita kirjailijan pitää vaatia yhteistyökumppaniltaan.

VÄLTTÄMÄTÖN: KUSTANNUSTOIMITTAJA

Olen kustannustoimittanut artikkeleita ja kokonaisia kirjoja kymmeniltä tohtori- ja professoritason kirjoittajilta. Vain kerran teksti oli toimittamatta valmis. Tämä artikkeli löytyy Woikka – Voikkaa -teoksesta, ja sen on kirjoittanut Finlandia-voittaja Seppo Aalto.

Kustannustoimittajan silmää ja kättä voidaan tarvita yllätyksellisissä paikoissa. Kirja voi olla ilmaisullisesti valmis: lauseet ja virkkeet ovat ’kuten Kotus toivoo’, tai kaunokirjan oma kielioppi on nautinnollista lukea ensimmäisestä viimeiseen sanaan. Samalla kirjan kokonaisrakenne saattaa olla päin prinkkalaa,  niin sanotusti kaikesta kokoon haalittu, ja siinä on löysää ja toistoa, suoria klaffivirheitä. Toisessa ääripäässä kirjassa on uutta mullistavaa tietoa, tai näkökulma, jota maailma todella kaipaa, mutta teksti vaatii rankan popularisoinnin, käytännössä jopa uudelleenkirjoitusta, jotta sen kieli lähtee lentoon.

Kustannustoimittaja on kirjailijan paras kaveri, kun käsikirjoitus kirjoitetaan vielä kerran sekä viimeistellään taittovalmiiksi.  Taittovalmis tarkoittaa tekstiä, jolle kustannustoimittaja on tehnyt kahdella viimeisellä toimituskierroksella kielenhuollon ja oikoluvun.

RIITTÄVÄ: TAITTAJA

Loistavankin käsikirjoituksen voi taittaa kirjaksi kopiokoneella, ja Suomen vintit ja varastot ovat täynnä A4-monistenippuja, joiden kantena toimii vähän paksumpi kartonki. Osalle näistä teoksista on hankittu jopa Kansalliskirjaston ISBN-numero, joka tekee käsikirjoituksesta ”virallisesti kirjan”.

Kirjailijan kannattaa kuitenkin asettua hetkeksi lukijan asemaan ja kävellä kirjakauppaan tai kirjastoon. Kysymys kuuluu, millä perusteella lukija ottaa uuden kirjan hyllystä, ryhtyy selaamaan sitä ja päätyy lopulta ostamaan tai lainaamaan sen?

Kirjan kansitaitossa romaanille annetaan romaanin koko, tietokirjalle tietokirjan. Jos teet sienikirjaa, sen pitää mahtua sienikoriin mukaan. Jos taas teet ns. ”Coffee Table” -teosta, taittaja tietää, että kirjan on oltava kovakantinen, isokokoinen ja kansitaiton visuaalisesti houkutteleva. Sama visuaalinen houkuttelevuus pitää löytyä myös romaanista, samalla kun kirjan kansitaide peilaa ja kommunikoi kirjan sisällön kanssa.

Kirjan  sisustaitossa taittajan ammattitaitoon kuuluu tehdä kirjasta miellyttävä lukea ja kiinnostava selata. Hänen on osattava fontit ja marginaalit, mutta hänen täytyy ymmärtää myös kirjan rytmin päälle. Jos kirjassa on kuvia, hänen on ymmärrettävä, mihin tarvitaan aukeamataittoa. Jos kirjassa on sitaatteja ja lähdeviitteitä, hänen on ymmärrettävä – yhdessä toimittajan kanssa – kenelle kirja tehdään, ja taitettava lähteet joko huomaamattomiin yläindekseihin tai raskaisiin alaviitteisiin.

BONUS:  LUOTTAMUS

Valmis kirja voi olla vasta alkua kirjailijan ja kustannustoimittajan pitkälle ja hedelmälliselle suhteelle. Tuossa suhteessa voi olla mukana useampikin pyörä: taittaja, kuvittaja tai valokuvaaja, jonka kanssa kirjailija haluaa jatkaa yhteistyötä. Tämä on mahdollista vain, jos tekijät ovat löytäneet työlleen saman maalin.

Valmis kirja on parempi kuin mitä yksikään tekijöistä olisi voinut pystyvänsä tekemään yksin. Kirjan kannessa on kirjailijan nimi, koska sisällön luojana kaikki sen ansiot kuuluvat hänelle. Kannen alareunassa on kustantajan logo laadun merkkinä. Yhden logo merkitsee parempaa laatua, toisen heikompaa.

Kun sekä kirjailija että kustantaja ja taittaja haluavat jatkaa yhteistyötä, tämä merkitsee aina myös säästöä – pakaralihaksissa ja irtirevityissä hiuksissa.  Sopimukset ovat tuttuja ja ihmiset ovat tuttuja, ja voidaan kysyä puolin ja toisin: mennäänkö entisellä sopimuspohjalla?  Luottamus vapauttaa kirjailijan jatkamaan alkanutta kirjailijanuraansa.

Pasi Luhtaniemi
kustantaja
Kustannus Aarni Oy

 

 

 

 

close

TILAA AARNIN UUTISKIRJE

Saat tietää ensimmäisenä

Tietosuojalauseke / Hallinnoi