Kuvaus
Taskuvaloa kertoo runojen voimin ihmisen sisäisestä valosta ja varjosta samalla, kun se piirtää fiktiivisen pitäjän ääriviivoja 100 vuoden matkalta. Teos ottaa runon keinoin myös kantaa. Runoissa on niin leikkiä ja onnea kuin surua ja sysipimeää – huumoria unohtamatta. On lukijan päätös, kuinka paljon kyyneleissä on suolaa.
Se uni se halkeaa
suuri saksihammas
leikkaa sinistä kartonkia
piirtyy huone
askarrellaan kasvoja
minä teen aina torahampaat
Ja sinulla
on vain se likainen ikkuna
loikkaan viereen ja huudan
Ei tuo ole suihkari
joku vetää vetskaria taivaalla
