Kuvaus
Ote kirjasta:
… Kerronnan fokalisaatio eli kerronnan näkökulma on romaanin ehkä tärkein yksittäinen kerronnan osa-alue. Palaamme Lahti – Helsinki -moottoritielle ja Mäntsälän Shellille, jonne autokuntamme on päättänyt pysähtyä kahville. Tutkimme kerronnan näkökulman mahdollisuuksia esimerkkien avulla
Mäntsälän Shell, versio 1 – Kertoja-henkilö minäkertojana
– Otatsä jotakin kahvin kanssa? Pete käveli tiskille ja suoraan kahvikuppien luokse. Hän poimi telineestä kaksi valkoista kuppia. Kassalla oli kivannäköinen likka, punainen kevyt t-paita, purkka suussa. Minä korjasin lippistäni enemmän eteen, koska se oli niin siistimmän näköistä, ja seurasin perässä. Niin Peteä: kysyy eikä odota vastausta.
Kassa hymyili. Olisi tehnyt mieli sanoa sille jotakin hauskaa, mutta isoveli vei nyt showta. Se heilutti kortillaan jo lähimaksua. Ei ollut jättänyt mulle taaskaan maitovaraa.
– Mä löysin siskon. Me mennään moikkaamaan sitä Vantaalle.
Mitä se oikein sanoi? Siskon? Kassakin oli pysäyttänyt hetkeksi jauhamisen, ja katsoi meitä nyt uteliaana.
– Sori, käytit sä maitoa? Mä unohdin taas.
– Ei sillä niin väliä, voin mä juoda mustanakin, valehtelin.
Veljesten kahvinostokohtausta Mäntsälän Shellillä jauhetaan tässä luvussa yhtä hartaasti kuin esimerkin kassaneiti jauhaa purkkaansa. Koitan havainnollistaa lyhyen kohtauksen avulla, miten kerronnan fokalisaatio vaikuttaa suoraan siihen, mitä informaatiota lukijalle annetaan ja miten sitä halutaan tulkittavan. – Romaanin teksti piilottaa ja pihtaa vähintään yhtä paljon kuin paljastaa, ja lukijan tehtävänä on täyttää tekstin aukkopaikat omalla tulkinnallaan.
Versio 1 on kirjoitettu minäkertojalla, ja tekstin puolivälissä käy ilmi, että kertoja on pikkuveli, joka seuraa isoveljeään Peteä tiskille. Tapahtumat ja asiat tulkitaan näin pikkuveljen näkökulmasta…
