Kuvaus

Puolieläviä on niin monta kuin kadotettuja sieluja.

Kaikkien elollisten taival ei lopu kuolemaan: joistakin tulee Puolieläviä, kirottuja, hylättyjä ja kostonhimoisia olentoja.

Voimakas esikoiskokoelma tempaisee lukijansa arkitodellisuuteen, jossa tavalliset ihmiset joutuvat kohtamaan sisällään lymyävän pimeyden. Yöpuolelle siirtyneet vainajat ovat onnistuneet välttämään Luonnon ikiaikaisen järjestyksen ja odottavat tilaisuutta palatakseen elävien maailmaan.

Heinola käyttää suomalaisesta muinaisuskosta ja kansanperinteestä tuttuja aineksia, mutta luo samalla oman, tarinasta toiseen kasvavan mytologian. Puolielävät ovat persoonallisia olentoja, jotka sotkeutuvat nykyajassa elävien ihmisten elämään. Vaaraan joutuvat niin ahneutensa sokaisemat kuin rakkautta tai hyväksyntää janoavat ihmiset.

Taidokkaasti Heinola yhdistää arkikuvauksen lomaan groteskeja ja absurdeja elementtejä. Tarinoiden jälkeen suomalainen järvimaisema ja metsä näyttäytyvät mystisempinä ja vaarallisempina kuin koskaan ennen.

---

“Kuule, ethän sinä ole vain niitä tyttöjä?” Tunnen vereni kohahtavan. Äijän on parasta valita seuraavat sanansa hyvin tarkkaan.”Tarkoitan että, et ole sekaantunut niihin…”

Hän madaltaa ja hiljentää ääntään melkein kuiskaukseksi.

”…saatananpalvontakuvioihin.”

Meinaan purskahtaa nauruun.

”En minä mitenkään pahalla, mutta kun tuo naapurifarmin Joukon veljenpoika pukeutui vähän samaan tyyliin kuin sinä ja se jäi kiinni tekemästä jotain epämääräistä karjan kanssa. Minä en halua mitään sellaista omalle pellolleni. Ymmärrät varmaan.”