“Kesäinen järvenselkä kätki salaisuuden, jota Pyry Kronbergillä ei ollut voimaa kohdata. Oli paettava, mutta mihin se pako voisi riittää.

Pihla muistaa kirkkaasti sen aamun, kun veljen huone oli tyhjä. Äiti ja Pihlan toinen veli, Peetu, tuskin huomasivat muutosta. – Se on lähtenyt Helsinkiin ja palaisi aikanaan, äiti vakuutteli nuorelle tytölle. Päivät kuluivat ja viikot vaihtuivat kuukausiksi eikä veljestä kuulunut mitään. Lopulta Pihla ei jaksanut enää kysyä vaan koitti jatkaa arkea parhaansa mukaan. Kaikkea ei voinut kuitenkaan unohtaa.

Viattomat on kertomus lapsuuden kesistä, leikeistä, kuolemasta ja anteeksiannosta. Se kysyy lopulta yhden ainoan kysymyksen: Ketä eniten rakastat?”

Viattomat on Pasi Luhtaniemen toinen psykologinen jännitysromaani. Esikoisromaanissa *Sokea Piste (Atena 2013) esitelty komisario Eero Vuorinen on jo jäänyt eläkkeelle, eivätkä murhat enää kiinnostaisi häntä. Mutta yhteen on vielä tartuttava.

 

 

—

Viattomien arvosteluja odotellessa kirjailijan esikoisromaanista sanottua:

(Kari Salminen, Aamulehti, 31.6.2013)
Sokea piste on trendikäs sekä bisnesten että ihmisten liikkuvien minuuksien kuvauksena. Siinä on myös kiitettävästi tunnelmien ja tyylilajien vaihtelua. Psykologisen jännärin ja dekkaritarinan yhdistelmiä on heikomminkin eväin luotu.

(…) Tuskin hän kuvaamaansa maailmaa tähän jättä. Elokuvan tai tv-sarja voi melkein nähdä silmissä. Sekin kertoo jotain hahmottelun sujuvuudesta – tai kenties suunnitelmaillisuudesta.

(Hannu Waarala, KSML/Savon Sanomat/Karjalainen 8.4.2013)
“Sokeassa pisteessä on samaa ideologista ajankuvaa, populismin ja vihapuheiden raskauttamaa nykytodellisuutta kuin esimerkiksi Pirjo Hassisen Popula-romaanissa. Molemmissa systeemin logiikka on lopulta ratkaisevampi tekijä määrittämään inhimillistä toimintaa kuin perinteinen ihmiskohtalo psykologisine taustoineen.

Toisaalta parhaimmillaan Luhtaniemen romaanissa on samaa demonista vimmaa, sokeiden pisteiden ja mustien aukkojen vääristämää perspektiiviä kuin mestarillisella Patricia Highsmithillä, psykopaattisten tilanteiden loistavalla kehittelijällä. Highsmithin mukaan ihmisestä löytyy tuo Luhtaniemen romaanin ”sokea piste”, tuntematon amoraalinen tekijä.”