Kustannus Aarni järjesti sydäntalvella 2017-18 kilpailun uusille kotimaisille novellikokoelmille. Alla kunniamainittujen teosten perustelut aakkosjärjestyksessä.
Karoliina Heinola: Hitonhauta ja muita puolielävien kohtaloita.
Hitonhauta ja muita puolielävien kohtaloita on sujuvasti kerrottua, intensiteetin säilyttävää uutta kotimaista kauhua. Kokoelman erityinen ansio on sen kansatieteellisessä uskottavuudessa ja koko kokoelman ratkaisussa kertoa novellit minäkertojan kautta, vaihtaen novellin sisällä tarvittaessa kerrontaa näkökulmahenkilöstä toiseen.
Heinola tavoittaa novelleihinsa tasoja koomisesta groteskin kautta traagiseen. Koska novellien puolielävät ovat vähintään yhtä tärkeitä näkökulmahenkilöitä kuin ihmiset – ja heidän tapaan myös samaistumisen kohteita – kauhu on fyysinen kokemus, jossa lukija tuntee sympatiaa eri tavoin eläviksi kuolleiksi jääneitä henkilöitä kohtaan. Erityisesti haluan tässä nostaa novellin Rukiteera.
Ilmaisuussa Hitonhaudan ansiot ovat kerronnan selkeydessä. Kieli on elävää ja rikasta, ja se palvelee oivasti kerrottavaa tarinaa. Kaiken kaikkiaan Hitonhauta oli säväyttävä lukukokemus, joka saa lukijan katsomaan syyspimeää iltaa uudestaan. Entä jos siellä onkin jotakin, joka kaipaa huomiotamme.
Anne Lehtinen: Pakkomielteitä
Anne Lehtisen Pakkomielteitä -kokoelman novellit ovat poikkeuksellisen vahvaa nykykirjallisuutta, ja niiden lauseet ovat monipolvisia, eläviä ja kiinni eletyssä elämässä. Ilmaisu on hiottua ja barokkisen runsasta, ja kirjoittaja ottaa kielikuvillaan riemastuttavia riskejä. Useimmiten kerronta löytääkin maaliinsa, avaa novellin suljetussa ja ankarassa muodossa lukijalle uskottavan näkymän henkilöiden maailmaan.
Pakkomielteitä maalaa leveällä paletilla kuvia nuorista aikuisista. Kirjoittaja tuntee nautittavan hyvin 1990-luvun – 2000-luvun nuoriso- ja populaarikulttuuria. Detaljien asiantuntemus tuo kerrontaan herkkua ja uskottavuutta, itse koetun tuntua, ja lukijaa viedään välillä kuin litran mittaa.
Kerronnassa Pakkomielteitä käyttää useita näkökulmahenkilöitä. Ratkaisu antaa implisiitille kirjailijalle mahdollisuuden kertoa enemmän kuin minäkertoja pystyisi muuten. Erityismaininnan haluan antaa novellille Helle, jossa ratkaisu tarjoaa lukijalle myös hienosti rakennetun yhteiskunnallisen statementin.
Kaiken kaikkiaan Pakkomielteitä on taitavaa ja nautittavaa lyhytproosaa, jossa onnistutaan kertomaan kepeästi ja lukijaan luottaen myös rankoista kokemuksista.
Marika Riikonen: Autiomaa – Tarinoita kadottamisesta ja löytämisestä
Marika Riikosen kokoelma Autiomaa – Tarinoita kadottamisesta ja löytämisestä on mietiskelevä ja salaa viisas novellikokoelma, jonka ilmaisu ja tarina tukevat toisiaan. Novellit vievät lukijan spekulatiivisen fiktion maailmaan, jossa yksittäinen novelli kääntyy vuoroin kauhunovelliksi, vuoroin tieteisfantasiaksi tai aikuisten kummitustarinaksi, jossa yliluonnollinen saa perustelunsa psykologisesta realismista. Suru kuudentoista vuoden ystävyydestä hevosen kanssa (Mies metsästä) tai pettymys laimenneesta ihmissuhteesta (Asukkaat) vie lukijan spekulatiivisen puolelle, näkemään ja kokemaan asioita, jotka antavat kovia kokeneelle lohtua.
Autiomaa on laaja novellikokoelma, jonka novellien tyylilajit vaihtuvat. Kokoelman kaikkien kertojien ja näkökulmahenkilöiden takaa löytyy kuitenkin yksi eetos, joka sitoo kokoelman yhteen. Tuo eetos tahtoo henkilöilleen hyvää. Kokoelman novellit tarjoavatkin lukijalleen vapauttavan lopun, joka toimii usein myös avaimena koko novelliin. Suljettu muoto palvelee tyylikkäästi sisältöä.
Matti Vilkki: Suojattu elämä
Matti Vilkin Suojattu elämä on omintakeisesti yhteen kaupunkiin, Lahteen sijoittuva kokoelma. Teoksen näkökulmahenkilöt ovat eri ikäisiä ja -sukupuolisia, mutta erityisen vahvoilla kokoelma on, kun kirjailija on valinnut kertojaksi lapsen tai nuoren. Useassa novellissa päähenkilö on syrjäytynyt tai syrjäytymisvaarassa oleva nuori aikuinen, mutta historian ja sukupolvien kierron tuntu on alati läsnä. Suojattu elämä kertoo koskettavilla pienillä vedoilla myös vanhoista ihmisistä.
Kokoelman kerronta on tiheää realismia. Lauseet ovat lyhyitä ja toteavia, ja tarinaa kuljetetaan sujuvasti ajan ja paikan kehyksissä. Lukija kulkee kertojan matkassa kohtauksesta toiseen, ja dialogi tukee kerrontaa. Moni kokoelman novelli saattaisi toimia myös elokuvana.
Kaiken kaikkiaan Suojattu elämä on psykologisen tarkkaa kerrontaa, jossa kaikki ylimääräinen on riisuttu pois. Novellien tapahtuma-ajat vaihtelevat 80-luvulta tähän päivään, liikkuen kuitenkin pääsääntöisesti tarkemmin määrittelemättömässä lähihistoriassa. Kerronnan erityispiirre on eräänlainen arjen dramaturgian toteutuminen; arjen, josta ihminen, tiedoiltaan, taidoiltaan ja kyvyiltään kovin vajaa, selviytyy kuitenkin päivä kerrallaan johonkin seuraavaan.