Kuvaus
Taskuvaloa kertoo runojen voimin ihmisen sisäisestä valosta ja varjosta samalla, kun se piirtää fiktiivisen pitäjän ääriviivoja 100 vuoden matkalta. Teos ottaa runon keinoin myös kantaa. Runoissa on niin leikkiä ja onnea kuin surua ja sysipimeää – huumoria unohtamatta. On lukijan päätös, kuinka paljon kyyneleissä on suolaa.
Se uni se halkeaaÂ
suuri saksihammasÂ
leikkaa sinistä kartonkiaÂ
piirtyy huone
askarrellaan kasvoja
minä teen aina torahampaat
Ja sinullaÂ
on vain se likainen ikkunaÂ
loikkaan viereen ja huudan
Ei tuo ole suihkariÂ
joku vetää vetskaria taivaalla
