”Metsä menee aina sinne, missä on puita. Jos on tarpeeksi kuusia ja mäntyjä ja vaikka koivuja, niin sinne se menee. Niitten puitten välit tulee täyteen metsää, ja oksien allekin se menee, ainakin kuusen oksien alle. Ja metsää on hiukan myös maan sisällä, sillä siellä on puiden juuret. Niistä juurista metsä tykkää niin paljon, että alkaa tehdä sieniä. Silloin sataa ja on kesä. Niitä sieniä saa poimia ihan kuka vaan, mutta ensin ne pitää opetella tuntemaan.
Jos joku tulee ja kaataa kaikki puut, niin silloin se metsä menee pois, se nousee ylös yhä korkeammalle ja korkeammalle ja lopulta pilven päälle. Sieltä ylhäältä se katselee, onko jossakin vielä puita ja sinne se sitten lähtee. Kun metsä tulee pilvestä alas, kuuluu jyrinää. Se on ukkonen, mutta kun metsä on päässyt puitten luo, ukkonen loppuu. Siitä ihmiset tietää, että metsään voi taas mennä.
Konsta, 4
Kustannus Aarni tarjoaa syksyllä suomalaisen luonnon ystäville lukuelämyksen, jollaisia on vain harvoin tarjolla. Mitä suomalaiset ajattelevat metsästä? Onko se muutakin kuin rauhan tyyssija tai kitkerien kiistojen aihe? Kirjailija Pirjo Kela alkoi pohtia asiaa, ja hänen mieleensä nousi lukemattomia lausahduksia, mielipiteitä ja tarinoita, joita hän oli vuosien varrella kuullut. Hän kirjoitti kaiken ylös. Kirjan takakansiteksti kertoo, kuinka Kela “antoi äänen” 139 suomalaiselle aiheesta Metsä.
Mielimetsä on harkinnalla ja viisaudella kirjoitettua pienoisproosaa. Pienoisproosa on nykyään harvemmin käytetty termi noin sivun mittaisista kertomuksista. Tarinat voivat olla lyhyempiäkin, ja välillä Kelan proosa tiivistyy aina aforismiin saakka. Maailman ehkä tunnetuin pienoisproosateos on Dee Brownin Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen. Kela onkin jossakin haastattelussa kertonut Mielimetsän ottaneen vaikutteita juuri Dee Brownin klassikkoteoksesta.
PARASTA: Kustantamo on panostanut teoksen ulkoasuun. Kelan lyhyttarinat on jaoteltu 12 lukuun, joista jokaisen aloitusaukeamalla on kaunis Anu Paljärven akvarelliteos. Kirjaa voi nautiskella sivu tai aukeama kerrallaan, kiirettä ei ole.
ERITYISTÄ : Sosiaalinen media on täynnä metsään ja sen käyttöön/suojeluun liittyvää juupas-eipäs -keskustelua. Kelan & Paljärven Mielimetsä tuo kaikki nuo näkökannat esille -mutta millä lempeydellä!
