Uskomuksella tarkoitetaan luuloon pohjaavia käsityksiä, usein yliluonnollisiksi koetuista asioista. Suomessa on säilynyt kansanrunouden välityksellä runsaasti vanhoja, kristinuskoa edeltäviä uskomuksia, jotka kertovat elämästä Suomessa ennen kristinuskoa.

Millaisia uskomuksia ihmisillä on nykyään?

---

Tulkitse: Millaisia henkiolentoja oheisissa 1900-luvulla kerätyissä kansanrunoissa esiintyy?

Suullinen perimätieto ja kirjoitetut tekstit

Kansanperinteen tutkiminen on Suomessa alkanut kansanrunoudesta, koska suomalaisen kansanrunouden pohja ulottuu kristinuskoa edeltävälle ajalle. 1800-luvulla tehtiin useita kansanrunojen keräysmatkoja. Näillä kerätyt kansanrunot on koottu kansanrunousarkistoon, jossa on säilytetty myös aineistona olevat runot.

Mistä tiedot suomalaisesta muinaisuskosta ovat peräisin?

Kansanperinteellä tarkoitetaan kansanomaisia uskomuksia, tietoja ja tapoja. Niitä on välitetty suullisesti sukupolvelta toiselle kertomalla esimerkiksi satuja, uskomuksia, kertomuksia, sananlaskuja, loitsuja sekä laulamalla kansanlauluja. Kun tietoa on välitetty suullisesti, se on voinut muuttua, sillä kertoja on saattanut muistaa tarinan vähän eri tavoin, kuin se on hänelle kerrottu.

Suomalaisella muinaisuskolla tarkoitetaan niitä uskonnollisia tapoja ja uskomuksia, joita Suomen alueella on ollut ennen kristinuskon tuloa. Suomalainen muinaisusko on ollut monijumalainen, eli polyteistinen. Siihen on liittynyt vainajien palvonta sekä tietäjät. Eri puolilla nykyisen Suomen aluetta tavat ja uskonto ovat olleet erilaisia ja ne ovat myös vaihdelleet eri aikoina. Esimerkiksi Karjalassa palvottiin pyyntikulttuuriin kuuluvia jumaluuksia, jotka elivät luonnossa ja metsässä. Länsi-Suomessa puolestaan uskottiin haltijoihin ja tonttuihin, jotka olivat pihapiiriin kuuluneita olentoja.

Tiedot suomalaisesta muinaisuskosta on kerätty vasta kristinuskon levittyä pääasialliseksi uskonnoksi Suomen alueella. Monet vanhaan uskontoon kuuluvat tarinat ja kristinusko ovatkin sekoittuneet keskenään. Esimerkiksi Karjalasta on kerätty tarinoita, joissa esiintyvät rinnakkain Jeesus ja Väinämöinen. Myös Kalevalan viimeinen runo Marjatasta, joka tulee raskaaksi puolukasta ja synnyttää Väinämöisen syrjäyttävän pojan, on nähty viittaavaan Neitsyt Mariaan ja Jeesukseen. Tiedot muinaisesta uskonnosta ovat säilyneet lähinnä suullisessa kansanperinteessä, jota kerättiin kirjallisesti ylös 1800-luvulta lähtien. Kerätyissä runoissa mainitaan jumalia, kuten Ukko ylijumala sekä erilaisia metsän- ja vedenhaltijoita.

Luonto ja ihminen

Suomalainen muinaisusko oli luonnonuskontoa. Se perustui luonnon ja sen kiertokulun kunnioitukselle. Luonnon henkiä ja haltijoita palvottiin pyhillä paikoilla. Tällaisia paikkoja olivat esimerkiksi pyhät puut ja pyhät lehdot. Pyhät puut olivat talojen lähellä kasvavia erikoisia, suurikokoisia ja vanhoja puita. Uskottiin, että näitä puita ei saanut kaataa. Jos puun kaatoi tai siitä taittoi oksia, seurasi pahantekijää onnettomuus. Pyhissä lehdoissa saattoi olla uhriaitauksia, joihin heitettiin uhrilahjoja, mutta joihin meneminen oli ihmisiltä kiellettyä.

Kaikilla jumalilla oli yhteys luontoon. Ahti hallitsi vesiä ja kalansaaliita. Metsänjumalana toimi hämäläisillä Tapio ja karjalaisilla puolestaan Hiisi. Metsänjumala päätti metsästysonnesta. Jos metsänjumalan suututti, saattoi hän eksyttää suututtajansa metsään. Sään, sadon ja ukkosenjumala oli Ukko Ylijumala. Muutkin jumalat liittyivät selkeästi ihmisen ja luonnon väliseen suhteeseen ja sen ylläpitämiseen. Ihmisten saadessa elantonsa maanviljelystä, metsästyksestä ja kalastuksesta oli selvää, että ihmiset olivat riippuvaisia luonnosta. Koska ajateltiin, että luonnossa kaikella on henki, oli selvää, että näiden henkien kanssa haluttiin olla yhteydessä ja tulla toimeen.

Henkimaailmaan oltiin yhteyksissä myös shamaanien toimesta. Shamaanit hoitivat ennustajan, lääkärin ja papin tehtäviä. Uskottiin, että he kykenivät transsissa käymään jumalien ja henkien luona. Heiltä haettiin myös apua sairaiden parantamiseen. Tautien syyksi ajateltiin vihamielinen noita tai paha henkiolento. Näitä vastaan tehosivat loitsut. Suomen alueella loitsut olivat usein kalevalamittaisia lauluja.

Valtio kielsi muinaisuskon harjoittamisen 1600-luvulla. Kuitenkin monet vanhat tavat ovat säilyneet sulautumalla kristinuskon tapoihin. Nykyisistä juhlapyhistä ainakin laskiainen, helasunnuntai, juhannus, pyhäinpäivä (kekri) ja joulu ovat olleet juhlapyhiä, jotka kuuluivat myös suomalaiseen alkuperäisuskontoon ennen kuin niille annettiin kristillinen merkitys.

Tutki: Haastatelkaa sukulaisianne ja tuttavianne ja kysykää, millaisia mielikuvia tai uskomuksia heillä on seuraaviin asioihin: perjantai 13. päivä, puun koputtaminen (”koputtaa puuta”), tikapuiden alta käveleminen, musta kissa, juhannus.