18. Voltaire – intohimoinen oikeuksien puolustaja

1700-luvulla valtaapitäviin kohdistui aikaisempia vuosisatoja enemmän arvostelua. Yhteiskunnan epätasa-arvoisuus oli useille ajattelijoilla entistä räikeämpi epäkohta, mutta myös ajatukset kaikilla ihmisillä olevista oikeuksista saivat lisää kannatusta. Yksinvaltiuteen, eli hallitsijan rajoittamattomaan valtaan perustuvissa maissa, kuten Ranskassa, näistä asioista puhuminen ja kirjoittaminen oli kuitenkin vaarallista.

Saako valtaapitäviä arvostella?


Aineistot: 

*onko sitaatteja liikaa; ottaisin kolmannen ja neljännen pois, kuvasitaatin tilalle*

Otteita romaanista Candide

Ote 1

Candide ja Martin saapuvat Englannin rannikolle ja mitä he siellä näkevät.

— Voi Pangloss, Pangloss! Voi Martin, Martin! Voi sinä minun rakas Kunigundani! Mitä onkaan tämä maailma! puhkesi Candide puhumaan hollantilaisella laivalla.

— Se on jotakin hyvin järjetöntä ja inhottavaa, vastasi Martin.

— Tehän tunnette Englannin, ovatko ihmiset siellä yhtä hulluja kuin Ranskassakin?

— Heidän hulluutensa on toista lajia, vastasi Martin. Tehän tiedätte, että nämä kaksi kansakuntaa käyvät paraikaa keskenään sotaa muutamasta vaivaisesta tynnyrinalasta lunta Kanadan rajalla ja että ne kuluttavat tähän kunniakkaaseen sotaan enemmän rahaa kuin mitä koko Kanada maksaa. Kummassako maassa taaskin on enemmän hullujenhuoneeseen pantavia ihmisiä, sitä en voi täsmälleen ratkaista niillä pienillä tietovaroilla, mitä minulla on käytettävissäni; sen vain tiedän, että ihmiset tässä maassa, johon nyt tulemme, ovat hyvin raskasmielisiä.

Ote 2

Tuskin oli Candide päässyt perille ja saapunut majataloon, kun hän matkan rasituksista uupuneena lievästi sairastui. Mutta koska hänen sormessaan oli nähty äärettömän suuri timantti ja myöskin eräs hänen vaunuistaan nostetuista lippaista oli huomattu ihmeteltävän raskaaksi, oli hänen ympärillään heti siinä silmänräpäyksessä kaksi lääkäriä, joita hän ei ollut kutsuttanut, muutamia uskollisia uppo-outoja ystäviä, jotka eivät liikahtaneetkaan hänen vuoteensa luota, ja kaksi nunnaa, jotka lämmittivät hänelle liemiruokia.

Martin tuumi:

— Minä muistan myöskin olleeni sairas Pariisissa ensimmäisellä matkallani, mutta minä olin kovin köyhä, eikä minulla myöskään ollut mitään ystäviä, nunnia eikä lääkäreitä vuoteeni ääressä, mutta paranin kuitenkin.

Candideen sitävastoin tekivät lääkärit ja suoneniskut aivan päinvastaisen vaikutuksen ja hänen tautinsa paheni arveluttavasti. Eräs samassa korttelissa asuva pappi tuli ystävällisesti tarjoamaan kaupan pääsylippua toiseen maailmaan. Candide ei tahtonut kuulla siitä puhuttavankaan. Nunnat vakuuttivat hänelle, että se oli aivan viimeistä muotia. Candide vastasi, ettei hän tahtonut olla mikään muotikeikari, ja Martin tahtoi heittää papin ulos ikkunasta. Mustatakki vannoi, ettei Candide siinä tapauksessa tulisi saamaan kunniallista hautausta ja Martin vannoi hautaavansa papin vaikka elävältä, ellei hän heti menisi pois heitä häiritsemästä. Riita kävi yhä kuumemmaksi, kunnes Martin vihdoin tarttui pappia kaulukseen ja heitti hänet alas portaista. Tästä syntyi suuri häväistysjuttu, josta pidettiin pitkää pöytäkirjaa.

Ote 3

Candidelta ja Cacambolta riisuttiin ensiksi aseet ja heidän molemmat hevosensa otettiin talteen. Sitten vietiin nuo molemmat muukalaiset kahden sotilasrivin keskitse ylipäällikön eteen; tämä seisoi kunniakujan perällä, kolmikulmainen hattu päässä, kaapu korvissa, miekka sivulla ja piikki kädessä. Hän antoi merkin. Heti astui esiin pari tusinaa sotamiehiä, jotka piirittivät vastatulleet. Eräs kersantti selitti heille, että heidän tuli odottaa, että ylipäällikkö ei voinut nyt puhua heidän kanssaan, että hänen korkea-arvoisuutensa priori ei sallinut kenenkään espanjalaisen aukaista suutaan muuta kuin hänen läsnäollessaan eikä viipyä kolmea tuntia kauemmin maassa.

— Ja missä on sitten hänen korkea-arvoisuutensa priori? kysyi Cacambo.

— Hän meni messusta päästyään paraatiin, vastasi kersantti, ettekä te pääse suutelemaan hänen kannuksiaan ennenkuin kolmen tunnin kuluttua.

— Mutta, sanoi Cacambo, hra kapteeni, joka on kuolemaisillaan nälkään samoinkuin minäkin, ei ole mikään espanjalainen, hän on saksalainen. Emmekö sentähden voisi saada vähän aamiaista sill’aikaa kun odotamme hänen Pyhää Korkeuttaan?

Kersantti kiiruhti tuota pikaa tekemään tästä keskustelusta selkoa ylipäällikölle.

— Herra olkoon kiitetty, sanoi tämä. Koska hän on saksalainen, voin puhella hänen kanssaan. Vietäköön hän siis minun lehtimajaani.

Heti vietiin Candide lehvistä rakennettuun vastaanottohuoneeseen, jota koristi viheriäisestä ja kultaillusta marmorista tehty kaunis pylväskäytävä sekä lukuisia ristikkohäkkejä, joissa näkyi papukaijoja, kolibreja, helmikanoja ja kaikenlaisia mitä harvinaisimpia lintuja.

Mainio aamiainen odotti kultavadeilla. Ja hänen pyhyytensä isä ylipäällikkö astui lehtimajaan aterioimaan samoihin aikoihin kun paraguaylaisetkin ulkona alkoivat syödä maissiaan puulautasilta maassa polttavassa auringon paahteessa.

Ote 4

Jean-Michel Moreaun kuvitusta Voltairen Candideen vuodelta 1787. Candide ja Cacambo tapaavat vammautuneen sokerimyllyn orjan lähellä Surinamia. “Tämä on hinta siitä, että syötte Euroopassa sokeria”, orja sanoo. Hänen kätensä on leikkautunut jäädessään myllynkiven väliin ja jalka on katkaistu pakoyrityksen jälkeen.

* Ote 4 (pois?)

–Korkea asema, sanoi Pangloss, on aina kovin vaarallista, siitä ovat kaikki filosofit yksimielisiä. Sillä Aod murhasi moabiittein kuninkaan Eglonin, Absalom joutui riippumaan hiuksistaan ja sai kolme keihään pistosta ruumiiseensa, Baza murhasi kuningas Nadabin, Jerobeamin pojan, Zambri kuningas Elan, Jehu Ochosiaan, Jojada Attalian, kuninkaat Joakim, Jekonias ja Zedekias joutuivat orjiksi.

Tiedätte myös, millaisen lopun saivat Kroisos, Astvages, Dareios, Dionysos Syrakusalainen, Pyrrhos, Perseus, Hannibal, Jugurtha, Ariovisus, Caesar, Pompeijus, Nero, Oto, Vitellius, Domitianus, Englannin Rikhard II, Edvard II, Henrik VI, Rikhard III, Maria Stuart, Kaarle I, Ranskan kolme Henrikiä, keisari Henrik IV. Tiedätte…

— Tiedän myös, sanoi Candide, että meidän tulee viljellä puutarhaamme.

— Olette oikeassa, sanoi Pangloss, sillä kun ihminen pantiin Edenin yrttitarhaan, pantiin hänet sinne ”ut operaretur eum”, viljelemään sitä, joka seikka jo todistaa, että ihminen ei ole luotu lepoa varten.

— Tehkäämme siis työtä, älkäämmekä viisastelko, sanoi Martin. Se on ainoa keino tehdä elämä siedettäväksi.

Koko tuo pieni seura suostui tähän kiitettävään ehdotukseen. Jokainen rupesi käyttämään niitä kykyjä mitä hänellä oli.

Ja pieni maatila tuotti hyvin. Kunigunda oli kyllä, sitä ei käy kieltäminen, hyvin ruma, mutta hänestä tuli erinomainen pasteijain leipoja. Paquette harjoitti korukirjailua, ja muori piti huolta heidän vaatteistaan. Kaikki olivat jollakin lailla hyödyksi, yksinpä veli Girofléekin, josta tuli hyvä puuseppä ja lopulta oikein kunniallinen ihminenkin.

Pangloss sanoi välistä Candidelle:

— Tässä parhaassa kaikista maailmoista ovat kaikki tapaukset katkeamattomassa ketjussa. Sillä ellei teitä rakkautenne vuoksi neiti Kunigundaan olisi ajettu pois eräästä kauniista linnasta ja ellette samassa tilaisuudessa olisi saanut vahvoja potkuja takapuoleenne, ellette olisi joutunut inkvisition käsiin, ellette olisi jalan vaeltanut halki Amerikan, ellette olisi tuikannut miekkaanne paroonin sydämeen, ellette olisi kadottanut kaikkia ihanan Eldoradon lampaita, niin ette nyt söisi tässä seetripuunkuorihilloa ja pistaasipähkinöitä.

— Se oli kyllä hyvin sanottu, vastasi Candide, mutta ennenkaikkea: viljelkäämme puutarhaamme!

Henkilöt: (henkilölistaus pois?)
Candide Päähenkilö, maailmalla seikkaileva nuori mies (ranskan sanasta ’avomielinen’, ’herkkäuskoinen’)
Pangloss Candiden suulas opettaja (kreikan sanoista pan-, ’kaikki’ ja glossa, ’kieli’)
Kunigunda linnanneito, Candiden rakastettu
Martin filosofi
Cacambo Candiden palvelija
Veli Giroflée munkki
Candide

Tekijä: Voltaire
Syntyajankohta: 1759
Kieli: ranska

Tulkitse: Mitä ja ketä Voltaire pilkkaa tekstikatkelmissa? Miksi?

Maanpakolainen

Ranskalainen kirjailija François-Marie Arouet (1694–1778) tunnetaan paremmin nimellä Voltaire. Hänen isänsä toivoi pojasta lakimiestä, mutta lakiopintojen sijaan tämä harjoitteli kirjoittamista. Voltairesta tulikin taitava kirjailija. Hän pilkkasi hienostuneesti muun muassa hallitsijaa ja aatelisia, minkä vuoksi joutui kahdesti vankilaan Pariisin Bastiljiin. Bastiljissa pidettiin vankeja, jotka arvostelivat esimerkiksi kuninkaanvaltaa. Sitä pidettiin rikoksena. Voltaire ei arvostanut Ranskan oikeusjärjestelmää.

Vapauduttuaan Voltaire lähti maanpakoon Englantiin. Voltairesta Englanti oli parempi maa, koska siellä kuninkaalla ei ollut niin paljon valtaa kuin Ranskassa. Lisäksi Englannissa suhtauduttiin uskontoon vapaammin. Englannissa Voltaire tutustui monien oppineiden ajatuksiin, esimerkiksi kuuluisan Isaac Newtonin tutkimuksiin painovoimasta.

Paluu Ranskaan

Kun Voltaire palasi takaisin Ranskaan, hän puhui ja kirjoitti ihmisoikeuksista. Tästä ei pidetty ja Voltairen kirjoituksia poltettiin. Voltaire voitti arpajaisissa suuren summan rahaa ja rikastui siirtomaakaupan avulla. Koska hän ei tarvinnut rahaa kirjoistaan, ei hänen tarvinnut miellyttää lukijoita. Samalla Voltaire saattoi itse uppoutua lukemiseen ja opiskeluun. Ystäviensä kanssa hän muun muassa pohti, oliko Jumala olemassa. Vaikka hän oli arvostellut Ranskan kuningasta, kirjoitti hän elämäkerran Ruotsin kuningas Kaarle XII:sta ja oli kirjeenvaihdossa Preussin Fredrik Suuren kanssa ja muutti tämän hoviin, kunnes kirjailija ja keisari riitautuivat.

Voltairesta puhutaan usein valistusfilosofina. 1700-luvun valistus tarkoittaa uusia ajatuksia esimerkiksi itsevaltiudesta ja uskonnosta, joita ei pidetty enää itsestään selvinä. Myös kauppaa haluttiin vapauttaa säännöistä ja rajoituksista. Voltairen tunnetuin teos on Candide. Siinä Candide-niminen nuori mies seikkailee ystävineen ympäri maailmaa ja törmää toinen toistaan hullumpiin tapoihin. Hullunkurisina esitettyjen tapojen avulla Voltaire halusi kuvata epäoikeudenmukaisuutta ja julmuutta sekä saada ihmiset ajattelemaan. Voltaire tunnetaan järjen kannattajana. Hän vastusti maaorjuutta Euroopassa, mutta toisaalta puolsi orjakauppaa Afrikasta Amerikkaan.

Arvostettu kirjailija

Voltaire haudattiin Pariisin Panthéoniin, minne on haudattu monia Ranskan historian kuuluisia henkilöitä. Pian Voltairen kuoleman jälkeen alkoi niin sanottu ’Ranskan suuri vallankumous’ Bastiljin vankilasta vuonna 1789. Vallankumouksen seurauksena kuninkaanvalta lopetettiin Ranskassa. Kansanvalta, ihmisoikeudet ja oikeusvaltio nousivat esiin. Ranskan vallankumousta pidetään yhtenä Euroopan historian vaikuttavimmista tapahtumista.

Yleisnäkymä vuonna 1789 valmistuneesta Pariisin Panthéonista. Kirkkoon on haudattu merkittäviä ranskalaisia, ensimmäisten joukossa Voltaire vuonna 1791.

Tutki: Valitse jokin ihmiselle kuuluva oikeus, ja tarkastele, kuinka oikeuteen on suhtauduttu eri aikoina.