Viikingit ja viikinkiaika kiehtovat ihmisiä. Viihdeteollisuus on rakentanut viikingeistä erilaisia kuvia televisiosarjojen, tietokonepelien, elokuvien ja sarjakuvien kautta. Keitä nämä aseistautuneet ja pelätyt merenkulkijat todella olivat ja mikä ajoi heidät tunnetun maailman rajoille asti?
Mitä sinulle tulee mieleen viikingeistä?
Aineistot:
”Täällä Själlannissa on paljon kultaa, ryöstöretkillä hankittua. Nämä merirosvot, jotka kutsuvat itseään wichingeiksi, joita me kutsumme ascomanneiksi, maksavat veroa Tanskan kuninkaalle.”
”Norjalaisten mitä toimeliain prinssi Harald on nyt tunkeutunut tälle merelle. Tutkittuaan pohjoisen meren laivoillaan läpikotaisin, hän sai lopulta silmiinsä villin maailman hämärät rajat ja onnistui vain vaivoin pakenemaan pohjattomalta kuilulta palaten samaa reittiä takaisin.”
Gesta Hammaburgensis ecclesiae pontificum (Hampurin piispojen historia, neljäs osa)
Tekijä: Adam Bremeniläinen
Syntyajankohta: n. 1075.
Kieli: latina
Haraldin tarina:
Harald oli varjagien hallitsijan poika, mutta hänellä oli myös veli Olaf, joka isänsä kuoleman jälkeen otti valtakunnan haltuunsa ja nimitti veljensä Haraldin rinnalleen hallitsijaksi. Vaikka Harald oli nuori, hän päätti lähteä ja vannoa uskollisuutta edesmenneelle keisari Mikael IV:lle nähdäkseen Rooman valtakunnan. Hän toi mukanaan sotilaita, 500 urheaa miestä. Mikael otti hänet vastaan asianmukaisesti ja lähetti hänet sen jälkeen Sisiliaan taistelemaan keisarin puolesta. Harald osoitti suurta urhoollisuutta. Voiton jälkeen hän palasi keisarin luo, joka palkitsi Haraldin. Pian Bulgariassa nousi kapina, jonne Harald lähti taistelemaan yhdessä keisarin kanssa. Jälleen hän osoitti suurta urhoollisuutta. [- – ] Mikaelin, sekä hänen seuraajansa kuoltua Harald pyysi hallitsija Konstantinus IX:ltä [keisarinna Zoen puoliso] lupaa palata omaan maahansa. Hän ei saanut lupaa ja hän pääsi palaamaan vain viekkaudella. Hän ei kuitenkaan ollut pettynyt saamiinsa palkintoihin ja arvonimiin, sillä sittenkin kun hän oli saanut kotimaansa valtaistuimen takaisin itselleen, hän oli edelleen uskollinen ja ystävällinen meille roomalaisille. Niinpä teidän ei tulekaan halveksia kaupunkiamme, tai maita joita hallitsette, eikä armeijaa. Teidän tulee olla isä kaikille, ja he palvelevat teitä uskollisesti.
Consilia et Narrationes
Tekijä: Kekaumenos
Syntyajankohta: 1070-luku
Kieli: kreikka (teoksesta käytetään latinankielistä nimeä, koska alkuperäinen, kreikkalainen nimi on kadonnut teoksen alkuosan myötä)
Kekaumenosin teksti on kirjoitettu ilmeisesti 1070-luvulla, mutta henkilö itse on selkeästi elänyt Haraldin asuessa Konstantinopolissa. Teksti on kirjoitettu ohjeiksi Bysantin – jota kirjoittaja kutsuu Rooman valtakunnaksi – silloiselle hallitsijalle.
Tulkitse: Keitä viikingit olivat oheisten lähteiden mukaan? Millaisia verkostoja heillä oli?
Kuka oli Harald?
Harald oli laajasti matkustanut mies. Hän syntyi Norjassa noin vuonna 1015 ja kuoli Englannissa vuonna 1066. Harald hallitsi Norjaa kuninkaana (Harald III, myöhemmin Harald Ankara) kahden vuosikymmenen ajan (1046–1066). Hävittyään vuonna 1030 taistelun Tanskan kuningas Knut Suurta vastaan, Harald pakeni Kiovan Venäjälle ja sieltä myöhemmin Konstantinopoliin. Konstantinopolissa Harald liittyi varjagikaartiin, eli viikingeistä koostuneeseen Bysantin keisarin henkivartiostoon.
Harald palasi vuonna 1046 takaisin Norjaan ja hänestä tuli Norjan hallitsija. Vuonna 1066 Harald lähti valloitusretkelle Englantiin. Hän löi pohjoisten jaarlien joukot Fulfordin taistelussa 20.9.1066. Harald kuitenkin kuoli muutamaa päivää myöhemmin Stamfordin sillan taistelussa, jonka hän kävi Englannin kuningas Harald Godwininpoikaa vastaan. Stamfordin sillan taistelu on usein nähty viikinkiajan päätepisteeksi ja Harald viimeiseksi viikinkikuninkaaksi. Harald Godwininpojankin voitto jäi lyhytikäiseksi. Normannien herttua Vilhelm Valloittaja nousi maihin Etelä-Englannissa 28.9.1066 ja kuisti Haraldin Hastingsin taistelussa.
Viikinkiaika
Viikinkiaika määritetään Länsi-Euroopassa usein vuosiin 800–1050, jolloin ryöstöretkiä oli eniten. Nykytutkijoiden mukaan Suomessa viikinkiajan voidaan katsoa olleen vuosina 750–1250, osittain koska Suomi ei ollut koskaan jatkuvien ryöstöretkien kohde. Viikinkiajalle tultaessa Skandinaviassa oli siirrytty metsästys- ja keräilykulttuurista maanviljelyskulttuuriin. Yhteiskunta oli kerrostunut, eli ihmiset olivat erilaisissa asemissa keskenään, jakautuneina yläluokkaan, vapaisiin miehiin ja orjiin.
Viikingit olivat aseistautuneita merenkulkijoita nykyisen Norjan, Ruotsin ja Tanskan alueilta, eli Skandinaviasta. Syitä viikinkiretkille on esitetty useita: seikkailunhalu, rikkauksien etsiminen, Skandinavian liiallinen asukasmäärä, sekä viikinkien ylivertainen merenkäyntitaito. Viikingit olivat taitavia kauppamiehiä, erinomaisia purjehtijoita sekä monitaitoisia laivanrakentajia ja käsityöläisiä.
Omana aikanaan skandinaavit käyttivät riimukirjoituksissaan sekä myöhemmissä saagoissaan esiintyvää nimitystä viikinki vain sota- ja ryöstöretkille osallistujista. Nykyään viikingeillä tarkoitetaan myös kauppa- ja tutkimusretkien osanottajia. Välillä viikingeiksi kutsutaan kaikkia tuolloin Skandinaviassa asuneita ihmisiä.
Varhaisin mainittu kirjallinen tieto viikingeistä on vuodelta 787. Tuolloin viikinkejä hyökkäsi Englantiin. Anglosaksien kronikan, eli aikajärjestyksessä tapahtumia luettelevan kirjan, mukaan joukko norjalaisia miehiä purjehti tuolloin Dorsetissa, Etelä-Englannissa sijaitsevalle Portlandin saarelle. Seuraava merkintä viikingeistä ja ensimmäinen varmana pidetty hyökkäys tapahtui 8.6.793, jolloin Englannin itärannikolla sijainnut Lindisfarnen luostari ryöstettiin. Tämän jälkeen eri asiakirjat ja kronikat mainitsevat lukuisia viikinkien hyökkäyksiä ja ryöstöretkiä.
Länsi-Euroopassa hallitsijat pyrkivät torjumaan viikinkien ryöstelyä muun muassa läänittämällä alueita, jolloin he toisaalta jakoivat omaa valtaansa alaisilleen, mutta samalla siirsivät alueiden turvallisuuden alaistensa vastuulle. Viikinkiajan päättymiselle on monia syitä. Yksi niistä on kristinuskon leviäminen Skandinaviaan 900-luvulla. Vuosisatojen kuluessa skandinaaviset kansat alkoivat vähitellen nähdä itsensä osana ”kristikuntaa”, jolloin toisten kristittyjen alueiden ryöstelystä tuli sopimatonta toimintaa. Ryöstely väheni myös lähialueiden vahvistumisen myötä.
Viikingit Suomessa
Viikingit eivät koskaan varsinaisesti valloittaneet Suomen aluetta. Manner-Suomi oli varsin köyhää aluetta ja suomalaisilla oli vain vähän sellaista kaupattavaa tai ryöstettävää, mikä olisi kiinnostanut viikinkejä. Arkeologisten löytöjen perusteella kuitenkin tiedetään, että viikinkien kanssa käytiin kauppaa ja heitä kävi Suomen alueella. Yleisimmät viikinkiaikaiset löydöt Suomessa ovat miekkoja, koruja ja rahoja. Pelkästään viikinkiaikaisia Ulfberht-miekkoja on löytynyt noin 300 kappaletta. Miekkojen nimi johtuu niiden terään taotusta kirjoituksesta ULFBERHT, joka on mahdollisesti miekat valmistaneen sepän tai pajan nimi. Viikingit toivat miekkoihin tarvittavaa erikoisterästä Volgaa ja Kaspianmerta pitkin kulkenutta kauppareittiään myöten. Tämä kauppareitti, idäntie, kulki Suomen rannikkoa pitkin.
Suomen alueen asukkaat kävivät Hangon lähellä sijaitsevassa Hiittisissä kauppaa viikinkien kanssa. Suomalaisten kauppatavarana olivat turkikset, joita kulki viikinkien mukana aina Bysanttiin asti. Vastineeksi turkiksista suomalaiset saivat koruja, hopeaa, aseita ja astioita. Viikingit saattoivat myös ottaa suomalaisia orjiksi ja myydä näitä eteenpäin aina Bysanttia myöten. Osa tutkijoista uskoo, että suomalaiset olivat varautuneet viikinkien tuloon rakentamalla korkeille kallioille merkkitulien ketjun, joiden avulla viestittiin kutsumattomista vieraista. Jos rannikolla havaittiin ryöstelijöitä, sytytettiin varoitustuli, jonka nähdessään seuraavan merkkitulen vartija sytytti tulensa. Tieto vaarasta eteni nopeammin kuin viikingit ja ihmiset pystyivät varustautumaan näiden tuloon.
Tutki: Piirtäkää oma mielikuvanne viikingeistä. Millaisia yhteneväisiä piirteitä piirroksissanne on? Millaisia eroja niistä löytyy? Mistä mielikuvanne viikingeistä tulevat ja kuinka todenmukaisia ne ovat?