Toimiva yhteiskunta edellyttää sääntöjä, joita kaikki noudattavat. Englannissa laadittiin yksi Euroopan ensimmäisistä perustuslaeista, lakikokoelmista, joiden oli tarkoitus asettaa hallitsijan vallalle rajat ja estää mielivaltainen toiminta.
Mistä oikeuksistasi luopuisit viimeisenä?
Aineistot:
KAIKILLE VALTAKUNTAMME VAPAILLE MIEHILLE olemme myöntäneet, samoin kuin seuraajamme, kaikki alla luetellut vapaudet, jotka myös siirtyvät heidän perillisilleen:
(8) Yhdenkään lesken ei ole pakko mennä naimisiin niin kauan kuin tämä haluaa olla ilman aviomiestä. Jos hänellä on hallussaan maata, hänen täytyy kuitenkin taata, ettei hän mene uudestaan naimisiin ilman alueen hallitsijan suostumusta.
(20) Pienestä rikkeestä vapaata miestä tulee rangaista suhteessa rikokseen, ja vakavasta rikoksesta samoin, muttei niin raskaasti, että toimeentulo käy mahdottomaksi. Samoin kauppias saa pitää kauppatavaransa ja karjanhoitaja karjansa, eikä kuninkaallinen tuomioistuin saa koskea niihin. Rangaistukset saa langettaa vain kunnioitettavista henkilöistä koostuva valamiehistö.
(21) Kreiveille ja paroneille saavat rangaistuksia langettaa vain heidän vertaisensa, suhteessa heidän rikkeisiinsä.
(28) Yksikään sheriffi tai kuninkaallinen virkamies ei saa ottaa viljaa tai muuta omaisuutta keneltäkään ilman välitöntä maksua, ellei myyjä vapaaehtoisesti lykkää maksua.
(30) Yksikään sheriffi tai kuninkaallinen virkamies, tai muukaan henkilö ei saa ottaa hevosia tai vaunuja kulkuvälineekseen vapaalta mieheltä ilman tämän lupaa.
(38) Yksikään virkamies ei voi jatkossa asettaa henkilöä syytteeseen vain oman kertomansa perusteella niin, ettei syytteelle ole uskottavia todistajia.
(39) Yhtäkään vapaata miestä ei saa pidättää, viedä hänen oikeuksiaan tai omaisuuttaan, karkottaa tai julistaa lainsuojattomaksi, viedä arvoasemaansa, … muutoin kuin hänen kanssaan tasaveroisten laillisen tuomion nojalla, tai alueen lakien mukaan.
(40) Tuomiota ei tule viivyttää, eikä kieltää, eikä sitä voi ostaa.
Annettu omakätisesti niityllä jonka nimi on Runnymede, Windsorin ja Stainesin välillä, 15 kesäkuuta valtakautemme 17. vuonna (eli vuonna 1215).
Magna Carta
Syntyajankohta: 1215
Kieli: latina
Tulkitse: Magna Cartaa pidetään ihmisoikeusjulistusten ja perustuslakien ensimmäisenä versiona. Mitä eri ihmisryhmiä Magna Cartassa mainitaan? Millaisia oikeuksia ihmisillä tuli Magna Cartan mukaan olla?
Magna Carta
1200-luvun alussa Englannissa aateliset olivat lopen kyllästyneitä kuninkaaseensa Juhana Maattomaan. Kuningas nosti aatelisten veroja, jotta pystyi maksamaan sotansa. Sodat sujuivat kuitenkin huonosti ja Juhana Maaton menetti niiden seurauksena nykyisessä Ranskassa sijanneita Englannin alueita. Tyytymättömät aateliset pakottivat vuonna 1215 kuninkaan allekirjoittamaan säädöskokoelman, Magna Cartan.
Juhana Maaton katsoi kuninkaana olevansa kaikkien lakien yläpuolella ja pian Magna Cartan allekirjoittamisen jälkeen hän aloitti sisällissodan aatelisia vastaan. Juhanan kuoltua 1216 kuninkaaksi nousi Juhanan vielä alaikäinen poika Henrik III. Aatelisten enemmistö hyväksyi Henrikin kuninkaakseen ja sisällissota saatiin päätökseen. Henrik III hallitsi Englantia 56 vuotta. Tänä aikana Magna Carta vakiintui osaksi Englannin poliittisen vallan käyttöä. Se loi perustan sille, että vallankäytöstä neuvoteltiin.
Monet nykyisistä oikeuksistamme ja vapauksistamme on ilmaistu ensimmäisen kerran kirjallisessa muodossa Magna Cartassa. Alkuperäisessä Magna Cartassa kuvataan oikeuksia ja erioikeuksia, jotka koskivat lähinnä ”vapaita miehiä”, käytännössä siis aatelisia. Alun perin oikeuksien tarkoituksena oli, ettei julkinen valta, kuten kuningas tai häntä edustavat sheriffit, voineet kohdella ihmisiä mielivaltaisesti. Nämä ajatukset näkyvät selkeästi myös myöhemmin laadituissa säädöksissä, kuten Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksessa sekä YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa vuodelta 1948.
Keskiajan Englannin yhteiskunta
Keskiajan Englannissa kuningas ja ylimykset omistivat kaiken maan. Kuningas jakoi alueitaan läänityksinä saadakseen ratsumiehiä ja sotilaita armeijaansa. Kuningas saattoi esimerkiksi läänittää osan valtakunnastaan herttualle. Kuningas siis edelleen omisti maan, mutta herttua sai kerätä alueelta verotuotot itselleen. Herttua oli kuninkaan vasalli, eli läänitysmies ja kuningas hänen lääninherransa. Herttua puolestaan sai läänittää saamaansa aluetta edelleen kreiville (jaarli) ja kreivi puolestaan osan alueestaan paronille. Alueita voitiin läänittää myös ritareille, eli ratsumiehille. Näin ollen esimerkiksi paroni saattoi olla sekä ritarin lääninherra että kreivin vasalli.
Aateliset vasallit olivat osa lääninherransa hovia ja heidän tuli osallistua hovin, eli lääninherran asunnon ja tilusten toimintaan. He auttoivat lääninherraansa rahallisesti, mikäli tämä tarvitsi apua. He myös osallistuivat lääninherran käskystä sotaan ja toivat mukanaan sovitun määrän sotilaita.
Kuninkaan ja hänen vasalliensa omistamilla alueilla asui talonpoikia ja maaorjia, jotka viljelivät maata. Talonpojat olivat vapaita miehiä ja saattoivat halutessaan muuttaa alueelta. Sen sijaan maaorjat eivät omistaneet maata eikä heillä ollut muutto-oikeutta. Jos talonpojat asuivat ritarin mailla, oli ritari heidän lääninherransa ja he vannoivat hänelle uskollisuuttaan.
Talonpoikien ja maaorjien tehtäväksi jäi viljellä maata ja maksaa veroja. Ainoa tapa vapautua maaorjuudesta oli paeta kaupunkiin. Jos maaorja onnistui tulemaan kaupungissa toimeen omillaan vuoden ja yhden päivän, hänestä tuli vapaa mies. Tämä mahdollistui kuitenkin vasta kaupunkien kehittymisen ja porvariston, eli kauppaa tai käsityötä työkseen tekevien ihmisten aseman nousun myötä myöhäiskeskiajalla.
Tutki: Tarkastelkaa oman koulunne järjestyssääntöä. Miten siinä määritellään ihmisten välisen toiminnan suhteita ja sääntöjä?