Vuosi ennen #meetoo-ilmiötä

MITÄ ILOA NUORESTA NAISESTA VOISI OLLA KESKI-IKÄISELLE MIEHELLE?

House of Cards -sarjaa on hypetetty maailmanlaajuisesti. Ensimmäisen esityskauden kymmenen jakson jälkeen en ole vielä liittynyt fanien kerhoon. Pidin, mutta myös ärsyynnyin. Sarjan ensimmäiset 3-4 jaksoa ovat tulta ja tappuraa. Kongressiedustaja Frank Underwood ja toimittaja Zoe Barnes ovat tahollaan yhtä häikäilemättömiä uraohjuksia, ja he löytävät toisistaan todellisen win-win -aisaparin. Niin toimituksessa kuin politiikan huipulla alkaa päät putoilla Frankin ja Zoen edessä.

Noin jaksossa neljä viilltävä ammattisuhde alkaa unohtua, ja keski-ikäinen mies tunkee nuoren naisen sänkyyn. Aletaan rakentaa tuhat kertaa toistettua kolmiodraamaa, jossa kolmantena on Frankin aviovaimo Clare (jolla on tietenkin avoin liitto Frankin kanssa ja pitkä suhde kuuluisaan valokuvaajaan…) – Iso ja turhautunut Huaaghhh koko anglosaksiselle viihdeteollisuudelle. Tuhannesti tuttu potaska valtaa käsikirjoituksen.

Oion muutaman mutkan ja menen henkilökohtaiselle tasolle.

Koska olen yhtä komea ja seksikkäästi harmaantunut kuin Kevin Spacey, minua loukkaa se, miten typerinä ja vitunnälkäisinä meitä keski-ikäisiä miehiä pidetään. Yhtä loukkaantunut olen tietenkin samalla kaikkien Zoen sisarten puolesta.

Mitä iloa nuoresta naisesta meille voisi muka voisi olla? Oman kokemukseni mukaan paljonkin – mutta mikään ei liity naimiseen. Yrittäjänä tiedän, millaisen boostin nuori pätevä nainen voi antaa pienyritykselle tuodessaan kaiken sen innon ja viimeisimmän yliopistotietämyksen yrityksen käyttöön, eikä ulkonäöstäkään ole haittaa, jos työhön liittyy asiakaspalvelua. Tosin nuori mies ajaa tässä saman asian, usein jopa paremmin.

Kerro hyvä Kevin, millaisia syvällisiä keskusteluja olet käynyt nuorten vastanäyttelijöittesi kanssa? Minä en muista käyneeni yhtään; puhumme eri kieltä.

Silloin kun seura on oikea, keskusteluun upotettu sarkastinen huomio tai ironinen sananvalinta laajentaa keskustelukumppanin pupilleja. Siihen hetkeen älykäs ihminen tarttuu sukupuoleen katsomatta, ja sen jälkeen hän voi kysyä kumppaniltaan, kävisikö flirtti vai rakastelu. Yhteinen huumorintaju vaatii jo geeneissä jotakin, mutta vasta ympäristö – yhtä pitkä elämänkokemus – rakentaa oikean, kaikin puolin tyydyttävän ihmissuhteen.

Kun siis lakkasit, Kevin, vuotamasta Zoelle tietoja, ja päädyit sen sijaan vuotamaan häneen nesteitäsi, House of Cards menetti mahdollisuutensa kertoa jotakin uutta. Se menetti mahdollisuutensa osoittaa draaman keinoin, että – toisin kuin yllä väitin-  myös nuori nainen ja keski-ikäinen mies voivat löytää älyllisesti toisensa.

Se draama olisikin sitten kiinnostanut eri tavalla.

[Toimituksen lisäys, kevät 2018: Kevin Spacey joutui muutama kuukausi tämän postauksen jälkeen keskelle #meetoo -kohua. Tämä artikkeli onkin mielenkiintoista lukea kyseisessä kaksoisvalotuksessa.]