1. Tarina Atlantiksesta

Yli kahden tuhannen vuoden takainen antiikin Kreikka on monien eurooppalaisten tarinoiden alkukoti. Kreikkalaisten jumalten tarusto sekä kreikkalaiset näytelmäkirjailijat ovat innostaneet taiteilijoita eri vuosisatojen aikana. Yksi näistä tarinoista kertoo kaupungista nimeltä Atlantis. Mutta onko kyse pelkästä tarinasta? Voiko osa siitä olla myös totta?

Millainen olisi unelmapaikkasi asua? Millaista siellä olisi?


Aineistot

”Heillä oli kaikkea mitä tarvittiin asumiseen sekä kaupungissa että maaseudulla. Sillä valtakunnan laajuuden vuoksi monia tavaroita tuotiin heille vieraista maista, ja saari puolestaan tarjosi melkein kaikki jokapäiväiset tarvikkeet. Ensiksikin metalleja, sekä kovia että helposti sulavia, joita saatiin kaivoksista ja myös sellaista, josta nyt tiedämme vain nimen, mutta joka silloin oli enemmän kuin pelkkä nimi, nimittäin oreikhalkosta; sitä saatiin monista paikoista saarella, ja kultaa lukuun ottamatta se oli kallisarvoisin silloin tunnetuista metalleista. Kaikkia puulajeja, joita kirvesmies työssään tarvitsee, saari tarjosi yllin kyllin, ja samoin se kasvatti riittävästi eläimiä, sekä kesyjä kotieläimiä että villiä metsänriistaa. Myös elefantteja siellä eli laumoittain. Sillä ruokaa riitti paitsi niille eläimille, jotka asuivat soilla, järvissä ja joissa, tai elävät vuorilla ja tasangoilla, myös tälle eläinlajille, joka on kaikista eläimistä suurin ja runsasruokaisin. Lisäksi maa tuotti ja kypsytti samoja hyvänhajuisia aineita, joita yhä nykyään saadaan kasvien juurista, vastapuhjenneista lehdistä, puuaineksista tai kukkien tai hedelmien mehusta. Myös viljelty puuhedelmä ja kuiva maan jyvähedelmä, joka on tarkoitettu meille ruuaksi, ja kaikki mitä yleensä käytämme ravinnoksemme, ne monet kasvilajit, joita kutsumme nimellä vihannekset, edelleen nestemäiset, kiinteät tai öljymäiset puiden antimet, nuo niin vaikeasti varastoitavat hedelmätarhan tuotteet, huvin ja nautinnon vuoksi syntyneet, joita asetamme liikaa syöneiden eteen tervetulleeksi jälkiruuaksi – kaikkea tätä tuo jumalien siunaama saari silloin kasvatti auringon alla kauneimmissa muodoissaan ja ihmeteltävän ylitsevuotavasti.

Heillä oli lähdekaivoja, joista toiset antoivat lämmintä, toiset kylmää vettä runsain mitoin ja jotka kaikki olivat veden miellyttävän maun ja oivallisen laadun vuoksi erittäin käyttökelpoisia. Kaivojen ympärille he pystyttivät rakennuksia ja istuttivat veden laatuun sopivia puita. He rakensivat myös altaita, toisia paljaan taivaan alle, toisia sisätiloihin, niin että heillä talvella oli lämpimiä kylpyaltaita, erikseen kuninkaallisille ja erikseen tavallisille kansalaisille, erikseen myös naisille ja erikseen hevosille ja kuormajuhdille. Kukin allas oli koristettu sopivalla tavalla. Pois virtaavan veden he johtivat Poseidonin lehtoon, jossa kasvoi kaikenlaisia puita. Niiden ylimaallinen korkeus ja kauneus oli ihmetystä herättävä ja johtui maaperän erinomaisesta laadusta. Ylijäämäveden he johtivat ilmasiltojen päälle rakennettuja kouruja myöten uloimmille maakehille. Sinne he olivat rakentaneet temppeleitä monille jumalille, istuttaneet puutarhoja sekä raivanneet sekä ihmisiä että hevosia varten harjoituskenttiä.

Kautta monien sukupolvien, niin kauan kuin jumalallinen perintöaines vaikutti heissä vahvana, he noudattivat lakeja sekä osoittivat ystävyyttä saamaa jumalallista sukujuurta olevia kohtaan. Sillä heidän mielenlaatunsa oli totuudellinen ja joka suhteessa jalo, ja kaikissa elämänsä vaiheissa ja keskinäisessä kanssakäymisessään he aina olivat lempeitä sekä viisaita. He ylenkatsoivat kaikkea muuta paitsi hyvettä ja antoivat vähän arvoa asemalleen rikkauksien haltijoina: he kantoivat kevyesti kullan ja muun omaisuuden taakkaa eivätkä juopuneet rikkauksistaan tai menettäneet niiden vuoksi mielensä tasapainoa, niin että olisivat tuhoutuneet. He olivat mielellään raittiita ja näkivät selvästi, että keskinäinen ystävyys, johon liittyy hyveen vaaliminen, saa kaiken omistukseenkin liittyvän karttumaan.

Kritias1
Tekijä: Platon
Syntyajankohta: n. 360 eaa.
Kieli: kreikka

Tulkitse: Millaista elämä antiikin Atlantiksella oli oheisen kuvauksen perusteella?

Atlantiksen alkuperä

Athanasius Kircherin kartta Atlantiksesta vuodelta 1669. ”Insula Atlantis” tarkoittaa latinaksi Atlantis -saarta, ”Hispania” Espanjaa.

Kreikkalaisen filosofi Platonin (427-347 eaa.) kahdessa kirjassa (Timaios ja Kritias) kerrotaan tarinaa alueesta, joka tuhoutui luonnonkatastrofissa ja vajosi meren alle. Tiedot sen olemassaolosta perustuivat Platonin mukaan perimätietoon ja alue sijaitsi Herakleen pylväistä länteen. Antiikin Herakleen pylväillä tarkoitettiin antiikin aikaan Gibraltarin salmen molemmin puolin kohoavia kallioita.

Atlantista kuvattiin Kreikan tärkeimmän kaupungin, Ateenan, veroiseksi mahdiksi. Kukoistuksensa aikana sen kerrottiin olleen sekä ihanteellinen että oikeudenmukainen paikka asua. Ajan myötä saarelaisten elämä muuttui ja he kävivät muun muassa sotaan naapureitaan vastaan. Tämä ei ollut ylijumala Zeuksen mieleen, joka halusi rangaista saaren asukkaita heidän rappiollisesta elämästään. Platonin tekstit eivät kuitenkaan kerro, mikä tämä rangaistus oli. Saaren tuhoutumisesta Platon kertoo seuraavaa.

”Mutta sitten myöhemmin, yhden ainoan hirvittävän päivän ja yön kuluessa, syntyi tavattoman ankaria maanjäristyksiä ja puhkesi vedenpaisumus — ja samalla Atlantis-saari vajosi meren syvyyteen ja katosi näkyvistä.”

Timaios 1
Tekijä: Platon
Syntyajankohta: n. 360 eaa.
Kieli: kreikka

Totta vai tarua

Platonin tekstissä Atlantiksen tuhoutuminen ajoitetaan reilun yhdeksän tuhannen vuoden taakse, kauan ennen Platonin omaa aikaa. Ajoitusta on pidetty hyvin epäluotettavana. Tarina viittaa kuitenkin kauas menneisyyteen. Atlantiksesta ei ole olemassa muita lähteitä kuin Platonin kirjoittama kuvaus. Tarina mereen vajonneesta Atlantiksesta on kuitenkin suhteellisen tarkka.

Platonin kirjat ovat varhaisin tiedossa oleva kuvaus Atlantiksesta, ja muiden kirjallisten lähteiden sisältö perustuu siihen. Osa myöhemmistä kuvauksista ja niiden kirjoittajista pitää Atlantista Platonin itsensä keksimänä tarinana. Heidän mukaansa se on kuvaus ihannevaltiosta, jota Platon on kuvannut kirjassaan Valtio.

Tarua tai ei, Atlantiksesta tuli ihmisten rauhallisen yhteiselon symboli, jota sukupolvi toisensa jälkeen on etsinyt vailla tulosta. Erilaisia selityksiä Atlantiksen sijainnista on annettu paljon. Yhdenkään kohdalla ei ole pystytty esittämään todisteita, jotka osoittaisivat, että kyseessä on Platonin kuvaama Atlantis.

Atlantista on etsitty lukuisista eri paikoista, kuten Ruotsin Uppsalasta, jossa kaivauksia tehtiin vuosina 1690-1710

Atlantista on sittemmin etsitty lukuisista eri paikoista. Yli 300 vuotta sitten, 1600-luvulla, ruotsalainen oppinut Olof Rudbeck (1630-1702) sijoitti Atlantiksen Ruotsiin. Rudbeck piti Ruotsia sivistyksen alkukotina ja ruotsin kieltä muiden kielten kantakielenä. Mielikuvituksellinen historian kirjoittaminen ei ollut poikkeus. Useat tuon ajan oppineet pyrkivät historiaa värittämällä antamaan mahdollisimman uljaan kuvan oman kansankunnan asukkaista ja kulttuurista.

Satelliittikuva Etelä-Espanjasta.

2000-luvulla teknologia on mahdollistanut uusia tutkimustapoja. Useat tutkijat ovat paikantaneet satelliittikuvien perusteella Etelä-Espanjan rannikolta, läheltä Cádizia, tuhoutuneen kaupungin. Kuvien perusteella monet havainnoista, Gibraltarin salmen länsipuolella sijaitsevaa paikkaa myöten, osuvat hyvin yksiin Platonin kuvauksen kanssa. Tuhoutunut kaupunki sijaitsee Doñanan kansallispuistossa, jossa on vaikea tehdä arkeologisia kaivauksia. Kaivaukset ovat kuitenkin edellytys tarkemmalle tutkimukselle.

Tulevat vuodet tulevat osoittamaan, olisiko tarunhohtoinen saari sittenkin löytynyt.

Miksi Atlantis kiehtoo?

Jo kahden ja puolen tuhannen vuoden ajan ihmiset ovat etsineet Atlantista. Jotkut ovat uhranneet sen etsimiselle elämänsä. Tarina Atlantiksesta on myös inspiroinut eri alojen taiteilijoita vuosisatojen ajan esittämään oman näkemyksensä Atlantiksesta. – Miksi tarina kiehtoo ihmisiä eri puolilla maailmaa sukupolvi toisensa jälkeen?

Ihmisellä on tarve etsiä juuriaan, ei pelkästään omiaan, vaan koko ihmiskunnan. Atlantiksen tarina on paitsi kertomus tuhoutuneesta kulttuurista, myös ihmisestä ja hänen kyvystään elää rauhassa muiden ihmisten kanssa. Se on myös tarina ihmisen ahneudesta ja vallanhimosta.

Atlantiksen etsiminen puolestaan kertoo ihmisen halusta tietää totuus. Haluamme tietää, onko tarina tosi vai ei.

Mitä kauemmas historiassa menemme, sitä useammin törmäämme tarinoihin, joiden todenperäisyyttä tutkijat eivät ole pystyneet osoittamaan todeksi. Tuleeko sinulle mieleen tarinoita, jotka ovat historian mysteerejä?

Tulevat vuodet tulevat osoittamaan, olisiko tarunhohtoinen saari sittenkin löytynyt.

Tutki: Dubaissa on Atlantiksen tarusta nimensä ja inspiraationsa saanut lomakohde. Tutustu kohteeseen ja tarkastele, miten Atlantiksen legendaa on hyödynnetty markkinoinnissa. Vastaako paikka sinun käsitystäsi unelmien paikasta?

 

Nykypäivän Atlantis Dubaissa