5. Mitä noitarummut kertovat

Onko noitia ollut oikeasti olemassa?


Ennen kristinuskon leviämistä Suomeen suomalaiset uskoivat useisiin jumaliin. Näitä jumalia olivat esimerkiksi ylijumala Ukko, metsän jumala Tapio sekä veden valtias Ahti.

Ennen muiden kansojen saapumista, eli myös ennen suomalaisia koko nykyistä Suomen aluetta asuttivat saamelaiset. Myös heillä oli oma uskontonsa.


Aineistot

Suomen saamelaisalueelta löydetty noitarumpu

Tulkitse: Oheisessa kuvassa on Suomen saamelaisalueelta löytynyt noitarumpu. Mitä shamaanirummuissa olevat hahmot kertovat alueensa ihmisten elämästä?

Saamelaisten uskosta ja noitarummuista

Saamelaisen muinaisuskon mukaan kaikella, niin ihmisillä, kivillä, kasveilla, tuntureilla, järvillä kuin ilmallakin, oli henki. Tämän lisäksi luonnossa oli erilaisia jumaluuksia. Noidalla eli shamaanilla oli tärkeä rooli saamelaisyhteisöissä ja uskonnossa, koska vain hänellä oli mahdollisuus ottaa yhteyttä jumaliin. Tavalliset saamelaiskylissä yhteisöissä asuneet ihmiset uhrasivat jumalille seidoiksi kutsutuilla pyhillä paikoilla.

Lukuisilla eri kansoilla on ollut erilaisia rituaalirumpuja, eli uskonnollisiin toimituksiin tarkoitettuja soittimia. Saamelaiset kuvioivat omat rumpunsa haapapuun kuoresta saatavalla punertavalla värillä. Suomen alueelta löytyneen shamaanirummun kuva jakautuu kolmeen osaan:

Keskellä oleva keskinen osa edustaa maallisen maailman henkistä puolta, ylinen osa edustaa jumalten ja valoisien henkien maailmaa ja alinen esi-isien, voimaeläinten ja tuonelan jumalien maailmaa. Rumpuuhun on kuvattu näiden tasojen välille pieni aukko, josta shamaani pystyi liikkumaan eri tasojen välillä.

Rumpujen kuvitettu puoli oli tarkoitettu kaikkien nähtäväksi. Rummun sisäpuoli oli puolestaan vain noitaa itseään varten. Vanhimmissa rummuissa on kuvattu henkimaailmaa. Nuoremmissa aiheena saattoi olla myös arkielämän asioita. Rumpuihin saatettiin kuvata esimerkiksi poroja ja tärkeitä rakennuksia kuten kirkko, sekä kyläläisiä.

Lapin alueelta Norjasta, Ruotsista ja Suomesta on säilynyt noin 70 noitarumpua. Alun perin rumpuja on ollut paljon enemmän. Niistä satoja, pääasiassa pohjoisimman Suomen ja Norjan alueelta kerättyjä, koottiin Kööpenhaminan museoon. Ne tuhoutuivat kuitenkin Kööpenhaminan palossa vuonna 1795.

Noidan tehtävät

O. H. von Loden: Shamaani ja noitarumpu. Kuparikaiverrus vuodelta 1767.

Noidan varustuksiin kuului noitarumpu, rumpukalvolle ennustettaessa laitettu pikkuesine, sekä yleensä poronluinen vasara, jolla rumpua soitettiin. Noidan taitoihin kuului mennä transsiin, hypnoosinkaltaiseen hurmostilaan, johon hän pääsi pääasiassa rummuttamalla ja laulamalla.

Noita ja shamaani tarkoittavat joissakin tutkimuksissa samaa asiaa. Kummankin uskottiin pystyvän ottamaan yhteyden kuolleisiin sekä ennustamaan. Shamaani käytti noitarumpuaan myös matkaamiseen tuonpuoleiseen, eli maallisen maailman ulkopuolelle.

Noidan tehtävä oli tärkeä erityisesti erilaisissa kriisitilanteissa. Tällöin hän pyrki palauttamaan toimivan maailmanjärjestyksen, jossa ihmiset ovat terveitä, toimeentulo riittävää, ja elävien ja kuolleiden reviirit ovat riittävän kaukana toisistaan. Saamelaisten kulttuurissa mikään kriisi, kuten yhden henkilön sairaus, ei ollut yksilöllinen, vaan kaikki vastoinkäymiset kohdistuivat koko yhteisöön.

Shamaaneja tarvittiin erityisesti sairaiden parantamiseen. Vaikeiden sairauksien uskottiin johtuvan siitä, että vainajahenget olivat ryöstäneet ihmisen sielun ja vieneet sen aliseen maailmaan. Shamaanin tuli mennä hakemaan sielu takaisin. Pienempiin vaivoihin käytettiin noidan loitsuja ja yrttejä.

Sairaiden parantamisen lisäksi shamaanit toimivat ennustajina. He ennustivat erityisesti metsästys-, avio- ja lapsionnea.

Noitarummut saamelaisten elämänmenon kertojina

Mitä noitarummut voivat sitten kertoa saamelaisten elämästä? Ainakin ne heijastelevat niitä uskomuksia, jotka yhdistivät ja lujittivat yhteisöä. Ne kertovat myös siitä, millaiset asiat koettiin yhteisön vakautta heilauttaviksi.

Kristinusko on vaikuttanut saamelaisten uskontoon 1000-luvulta alkaen. 1600-luvulta lähtien kristillinen kirkko taisteli ”taikauskona” pidettyjä saamelaistapoja vastaan. Vielä 1690-luvulla saamelaisia tuomittiin kuolemaan omien jumalien palvomisesta ja noitarummun käyttämisestä.

Saamelaisilta pyrittiin kitkemään pois erityisesti uhraaminen, joikaaminen ja noitarumpujen käyttö. Vanha maailmankatsomus eli kuitenkin voimakkaana rinnakkain kristinuskon kanssa. Vielä 1700-luvulta löytyy pappien toimesta kirkolle tehtyjä lahjoituksia, joissa oravannahkoja ja porontaljoja tuomalla (eli uhraamalla) pyrittiin parempaan metsästysonneen tai perheenjäsenten terveyden säilymiseen.

Tutki: Millaisia jumalia saamelaisilla ja suomalaisilla oli? Millaisiin asioihin heiltä pyydettiin apua? Miksi jumalat olivat tärkeitä?

Saamelaisia kotien edessä 1900-luvun alussa.