20. Lapsi antiikin Roomassa

Millaista ajattelet lasten elämän olleen sata vuotta sitten? Entä tuhat vuotta sitten?


Aineisto

Vihaisen lapsen kirje roomalaisajan Egyptistä (P.Oxy. I 119)

Theon tervehtii isäänsä Theonia. Olipa kilttiä sinulta ettet ottanut minua mukaasi kaupunkiin. Jos et halua ottaa minua mukaasi Aleksandriaan, en kirjoita sinulle kirjettä, enkä puhu sinulle enkä toivota sinulle hyvää terveyttä. Niin: jos menet Aleksandriaan en ota sinua kädestä enkä tervehdi sinua enää koskaan. Jos et halua ottaa minua mukaasi, näin tapahtuu. Ja äitini sanoi Arkhelaokselle, että hän ärsyttää minua, vie hänet pois. Oli niin kilttiä sinulta lähettää minulle tämä mahtava lahja, silkkaa roskaa. He harhauttivat minua kahdentenatoista, päivänä kun purjehdit. Niinpä siis, lähetä noutamaan minut, pyydän sinua. Jos et, en aio syödä, en aio juoda – niinpä! Rukoilen, että pysyt terveenä.

Tybi-kuun 18. päivänä.

Toimita Theonille,

Theonakselta, hänen pojaltaan.

Vihaisen lapsen kirje roomalaisajan Egyptistä (P.Oxy. I 119) 25
Tekijä: Theon niminen poika
Syntyajankohta: 100-200-luvut jaa.
Kieli: kreikka

Tulkitse: Miksi nuori Theon on kirjoittanut kirjeen? Mikä Theonin on suututtanut? Miten hän pyrkii vaikuttamaan isäänsä?

Pronssiveistos nuoren pojan päästä, noin 50–60-luvulta jaa.

Tutkija työnsä ääressä

Historioitsija Ville Vuolanto on kääntänyt tutkimusryhmänsä blogiin (http://blogs.uta.fi/trivium/tag/antiikki/) roomalaislapsen kirjeen ja analysoinut sitä. Hänen kirjoittaa, että roomalaisajalta on säilynyt kaksi lapsen omin käsi kirjoittamaa kirjettä. Aineiston kirje on näistä toinen.

”Kyseinen kirje on löytynyt Oxyrhynkhoksen kaupungista (nykyinen El-Bahnasan kylä), joka sijaitsee noin 200 kilometriä Niiliä ylävirtaan nykypäivän Kairosta, nelisensataa kilometriä Välimereltä. Ajoitus on epävarma – kyse lienee 100- tai 200-luvulla jKr. kirjoitetusta tekstistä. Kirjeen päiväys paljastaa kirjoitusajankohdaksi tammikuun 13. päivän (tai 14., jos kyseessä on ollut karkausvuosi)” Vuolanto kirjoittaa. (ibid.)

Oxyrhynchuksen kaupungista löytynyt papyrus, noin 75–125 jaa.

Ville Vuolannon mukaan kirjeessä ei mainita suoraan kirjoittajan ikää, mutta tämä vaikuttaa olleen varsin nuori. Lapsi on kirjoittanut itse tekstin, joten kyseessä on suhteellisen sujuvan luku- ja kirjoitustaidon hankkinut henkilö.

Toisaalta Vuolanto päättelee kirjeestä, ettei lapsi voi liikkua tai matkustaa vapaasti, ja hänen käytöksensä ja tekstin kirjoitustyyli on varsin lapsellinen, jopa ristiriitainen. Vuolanto päättelee, että poika on todennäköisesti jo yli kymmenvuotias, mutta alle neljäntoista, mikä oli siihen aikaan täysi-ikäisyyden raja antiikin Roomassa.

Pojan kirjeessä yhdistyy kaksi erityyppistä vakuuttamisen tapaa – tuskin kuitenkaan tietoisesti.

Ensinnäkin kirjeessä kuuluu aikuispuhe, johon kuuluvat puheenvuorot kiittelyineen ja lahjoineen, sekä asianmukaiset puhuttelut ja hyvästelyt. Toisaalta suurin osa kirjettä on lapsuuspuhetta: kiristyspuheenvuoroja, joissa todetaan, ettei poika tervehdi, syö, juo eikä puhu jos hänen toiveitaan ei toteuteta. Puhetapa lienee tuttua jokaiselle jolla on omia lapsia. Lisäksi hän vetoaa äitinsä turhautumiseen todistuksena siitä, että hän tosiaan on hyvin pettynyt.”

Ville Vuolanto tuo esiin myös sen, miten historiallisen tiedon syntyminen on välillä kiinni sattumasta:

”Kirjeen kirjoituspaikka on perheen kotitila jossain itse Oxyrhynkhoksen kaupungin ulkopuolella: ’kaupunki’ joka kirjeessä mainitaan, on Oxyrhynkhos. Sinne Theonin kirje lopulta päätyi, löytyäkseen lopulta 1890-luvulla roomalaisaikaiselle kaatopaikalle tehdyistä kaivauksista. Todennäköisesti kirje siis lähetettiin, vaikka emme voi tietää, saavuttiko se koskaan Theonin isää.”

Tulkitse 2: Miten historiantutkija lukee annettua lähdettä (kirjettä)? Millaisia tietoja ja taitoja hän tarvitsee lähdeaineiston kanssa työskennellessään?

Tutki: Millaiseksi lapsen asema on kuvattu yleensä Rooman valtakunnassa? Antaako yleinen kuvaus ja tämä kirje samanlaista kuvaa siitä, mikä oli lapsen asema perheessä ja miten lapset toimivat suhteessa vanhempiinsa?

Pronssipatsas lapsesta, jolla on koira sylissään, ensimmäinen vuosisata jaa.