15. Orjuus antiikin Kreikassa

Voiko ihmistä omistaa?


Vapaat miehet olivat kreikkalaisten kaupunkivaltioiden täysivaltaisia kansalaisia, mutta toki kaupungissa asui muitakin ihmisryhmiä, naisia ja muualta kaupunkiin muuttaneita ei-kreikkalaisia, joita kreikkalaiset kutsuivat barbaareiksi. Lisäksi kaupungeissa oli orjia.


Aineistot

Ensiksikin, hanki talo, ja vaimo, ja härkä kyntämiseen – ja naisorja ettei vaimo joudu härkää seuraamaan – ja tee kotona kaikki valmiiksi, niin ettet joudu kysymään toiselta, jolloin hän saattaa kieltäytyä, ja kun olet puutteessa, kausi menee ohitse ja työsi valuu hukkaan.

Työt ja päivät 14
Tekijä: Hesiodos
Syntyajankohta: n. 750 eaa.
Kieli: kreikka

Jos, arvon lautamiehet, nyt käännätte ajatuksenne kysymykseen siitä mikä on orjan ja vapaan miehen ero, huomaatte että suurin ero on siinä, että orjan ruumis saa vastata tämän rikoksista, kun taas vapaiden miesten kohdalla ruumiillinen rangaistus on vasta vihoviimeinen keino.

Puheita 15
Tekijä: Demosthenes
Syntyajankohta: n. 350 eaa.
Kieli: kreikka

Se, että jotkut hallitsevat ja joitakin hallitaan, ei ole vain välttämätöntä, vaan se on myös edullista. Jotkut on syntymästä lähtien määrätty olemaan hallittuja ja toiset hallitsemaan. – – Ne ovat luonnostaan orjia, jotka eroavat yhtä paljon muista ihmisistä kuin ruumis eroaa sielusta ja villipeto ihmisestä. – – Käyttönsä osalta orjat eivät juuri eroa kotieläimistä. Molemmat auttavat ruumiillisella työllään välttämättömien tarpeidemme tyydyttämisessä. Luonto on halunnut tehdä vapaat ja orjat ruumiiltaan erilaisiksi. Orjat ovat rotevia, jotta he soveltuisivat välttämättömiin tehtäviinsä. Vapaat taas ovat ryhdikkäitä ja soveltumattomia mainitun kaltaisiin askareisiin. Sen sijaan he soveltuvat valtiolliseen elämään, joka taas jakautuu sodan ja rauhan aikaisiin tehtäviin.

Politiikka 16
Tekijä: Aristoteles
Syntyajankohta: 330 eaa.
Kieli: kreikka

Henkilöt aineistojen takana:

Hesiodos oli runonlaulaja ja runoilija, joka vaikutti noin 700 eaa. Häntä pidetään yhtenä Euroopan vanhimpana kirjailijana, joka on varmasti elänyt historiallinen henkilö. Lainaus on otettu Hesiodoksen teoksesta Työt ja päivät. Tämä teos kuvaa sitä, kuinka työ on ihmisen elämän väistämätön osa. Samalla teos vakuuttaa, että jos ihminen on valmis tekemään työtä, hän tulee toimeen.

 Demosthenes oli kreikkalainen valtiomies. Hänet tunnetaan esimerkiksi ns. filippolaisista puheistaan, joilla hän koetti nostattaa ateenalaiset taisteluun Makedoniaa vastaan. Katkelma on puheesta, jossa Demosthenes syyttää Timokrates nimistä henkilöä lakienvastaisista ehdotuksista.

Aristoteles oli filosofi ja tiedemies. Häntä pidetään yhtenä länsimaiseen ajatteluun eniten vaikuttaneista filosofeista. Katkelma on Aristoteleen teoksesta ”Politiikka”, jossa hän käsittelee erilaisia valtiomuotoja.

Tulkitse: Miten oheisissa tekstikatkelmissa suhtauduttiin orjuuteen ja orjiin?

Ateenan orjat

Orjuuden on arveltu syntyneen maanviljelyn kehityksen myötä. Tällöin tuli kannattavammaksi pakottaa sotavangit työhön kuin tappaa heidät.

Yksityiskohta kreikkalaisesta ruukusta. Miehet punnitsemassa kauppatarvikkeita. Aikaväliltä  540-530 eaa.

Antiikin Kreikka ja Rooma olivat orjayhteiskuntia. Niiden talous perustui laajamittaiseen orjien käyttöön. Orjia saatiin sotavangeista, mutta niitä hankittiin myös orjamarkkinoilta. Orjien jälkeläisistä tuli orjia, mikä myös lisäsi orjien määrää. Velkaantunut ihminen saattoi myös joutua myymään itsensä orjaksi. – Tällainen velkaorjuus kiellettiin tosin Ateenassa vuonna 594 eaa., koska vapaita ateenalaisia oli joutunut velkojensa vuoksi orjiksi, mitä ei nähty soveliaaksi.

Antiikin Ateenassa on arvioitu eläneen noin 250 000 ihmistä, joista 30 000 on ollut kansalaisoikeudet, eli he ovat olleet vapaita miehiä. Orjien määrä on vaihdellut eri aikoina ollen alimmillaan noin 60 000 ja enimmillään noin 200 000.

Orjuus oli omana aikanaan yleisesti hyväksyttyä. Esimerkiksi filosofit Platon ja Aristoteles hyväksyivät orjuuden. Aristoteleen mukaan ihmisistä osa oli ”luonnostaan” orjia. Platon puolestaan katsoi, että orjuus oli hyväksyttyä, kunhan orjat eivät olleet kreikkalaisia.

Orjien asema

Antiikin Kreikassa orjaa ei voinut erottaa vapaasta kansalaisesta pukeutumisen perusteella, ja heidän työtehtävänsä olivat osittain samoja kuin vapailla kansalaisillakin. Orjan asema vaihteli kuitenkin paljolti sen mukaan, oliko hänen omistajansa yksityinen kansalainen vai valtio, sekä sen mukaan millaista työtä hän teki. Orjia toimi niin sihteereinä, virkailijoina, kotiopettajina kuin kaivostöissä ja kaleereilla.

Isäntä saattoi myös vapauttaa orjansa. Antiikin Roomassa vapautetut orjat saattoivat nousta merkittäväänkin asemaan. Sen sijaan Ateenassa vapautetun orjan sosiaalinen kohoaminen ja kansalaisoikeuksien saaminen oli vaikeaa. Poikkeuksena tunnetaan kuitenkin pankkiirin orjana toiminut Pasion (kuollut 370 eaa.), joka jatkoi vapauduttuaan isäntänsä pankkiliikettä, sai Ateenan kansalaisoikeudet ja josta tuli aikansa rikkain pankkiiri.

Tutki: Miten Aristoteles perustelee sen, että osa ihmisistä on ”luonnostaan” orjia? Jos pääsisit juttelemaan Aristoteleen kanssa, millaisen oman näkemyksesi orjuudesta hänelle esittäisit? Miten ja millä perustelisit väitteesi?

Kreikkalainen hautakivi, missä nuori tyttö jättää jäähyväisiä lemmikkikyyhkyilleen, 450-440 eaa.