16. Suden kasvattamat pojat

Oletko koskaan kuullut eläinten kasvattamista ihmislapsista?


Aiemmin vaeltavaa elämää eläneet ihmiset alkoivat asettua asumaan paikoilleen vähitellen noin 11 000 vuotta sitten. Pysyvän asutuksen kehitys alkoi jokilaaksoista ja levisi Eurooppaan tuhansien vuosien kuluessa. Eurooppaan kaupunkeja ilmestyi ensiksi nykyisen Kreikan ja sitten Italian alueille. Yksi niistä, Rooma, kasvoi ennen näkemättömään kokoon ja kukoistukseen.


Aineistot

Juppiterin lupaus Venukselle

Ihmisien, jumalain isä kääntyi loistavin kasvoin,

jolla hän kirkastaa rajuilmat ja synkeän taivaan,

tyttären puoleen, soi hymyn, suuteli häntä ja lausui:

”Pelkosi pois, Kythereia: se on suvun kohtalo aivan

entinen. Kaupungin luvatun sinä nousevan kyllä

näät Laviniumiin; jalon Aeneaan ylös taivaan

tähtiin saat sinä viedä, en muuttanut mieltäni muuksi.

Poikasi – kerron nyt pitempään, kun mieltäsi jäytää

huoli, ja paljastan salat lausuen kohtalot julki –

käy kovat raivoisat sodat Italiassa ja lyö sen

kiivaat heimot ja luo väelleen omat lait sekä muurit,

Kolmesataa koko vuotta se säilyy Hektorin heimon

linnana, kunnes sen kuningassuvun Ilia-neito

Marsin siittämät saa, papitar, jumalkaksoset tälle.

Valtiuteen kohoaa susiturkkinen tuo susinaaraan

ruokkima Romulus sitten ja pystyttää isän Marsin

muurit ja kaupungin, joka saa nimeksensä Rooman.

Aeneis 17
Tekijä: Vergilius
Syntyajankohta: n. 20 eaa.
Kieli: latina

Tulkitse: Lue Vergiliuksen kuvaus Rooman synnystä ja kerro omin sanoin, mitä siinä tapahtuu?

Myytti Rooman synnystä

Roomassa kävijä ei voi välttyä törmäämästä kuviin tai patsaisiin, joissa naarassusi imettää kahta pientä poikalasta. Pojat – veljekset Romulus ja Remus – ovat tarinan mukaan Aeneaan, Troijan sodasta monien vaiheiden jälkeen Italiaan päätyneen sankarin, jälkeläisiä. Romulus,  Remus ja Aeneas ovat osa Rooman syntytarinaa. Tunnetuimman version niistä kirjoitti roomalainen runoilija Vergilius vuosien 30-20 eaa. välillä.

Romuluksen ja Remuksen tarina kulki aluksi suullisena perimätietona, ja sillä on paljon yhtymäkohtia muihin tarinoihin. Romulus ja Remus löytyivät hylättyinä jokeen laitetusta korista, aivan kuten Mooses, joka Raamatussa johdatti juutalaiset luvattuun maahan. Poikien isä oli tarun mukaan Mars, sodan jumala. Täten kaupungin perustajille saatiin jumalallinen alkuperä.

Veljesten väliset riidat ovat tunnettu tarinoiden aihe. Raamatustakin löytyy tarina, jossa Kain surmaa veljensä Abelin. Myös Romuluksen ja Remuksen välille syntyi riita, joka johti siihen, että Romulus tappoi Remuksen.

Eläinten kasvattamat lapset ovat kiehtoneet niin tarinankertojia kuin tiedemiehiä myös myöhemmin. Susien kasvattama on muun muassa Rudyard Kiplingin Viidakkokirjan päähenkilö Mowgli. Apinoiden parissa puolestaan kasvoi Tarzan, joka tuli tunnetuksi Edgar Rice Burroughsin kirjasarjasta sekä niiden pohjalta tehdyistä useista elokuvista. Eläinten parissa, ihmisyhteisöstä erillään kasvaneita lapsia on löydetty myös todellisuudessa.

Lempeä paimen löytää Romuluksen ja Remuksen suden sylistä. Pilakuva 1850-luvulta.

Seitsemän kukkulan kaupunki

Kaupunkien, kansojen ja yhteisöjen historiaan liittyy usein tarunhohtoinen alku, jossa yhdistyvät niin jumalallinen alkuperä kuin sankaruus. Sankarilla on rohkeutta, voimaa ja viisautta. Todellisuudessa ihmisen asuinpaikan valintaa ovat ohjanneet elämän perusrealiteetit, joita ovat ennen muuta turvallisuus ja ruoan hankinta.

Rooman perustamisvuotena pidetään vuotta 753 eaa., jolloin susiemon sanotaan löytäneen Romuluksen ja Remuksen, huhtikuun 21. päivänä. Arkeologisten kaivausten perusteella Rooman alueella on ollut kylämäistä asutusta kolmetuhatta vuotta sitten, eli jo satoja vuosia aikaisemmin. Rooma on perustettu Tiber-joen itärannalle, seitsemän kukkulan ympärille. Tiber yhdisti kaupungin vajaan neljänkymmenen kilometrin päässä olevaan Välimereen. Kaupunki sijaitsee keskellä Italian niemimaata, joten kulkuyhteyksien kannalta Rooma oli erinomaisella paikalla. Sen ympärille kasvanut maatalous puolestaan ruokki kaupungin.

Kylästä suurvallaksi

Kylämäisen Rooman ympärillä asui kolme huomattavasti alkuperäistä Roomaa suurempaa yhteisöä. Ajan saatossa kaikki kolme – etruskit, sabiinilaiset ja latinalaiset – saivat antaa periksi Roomalle. Syitä kaupungin kasvulle oli paljon. Roomalaiset olivat taitavia sotimaan, mutta he kykenivät myös neuvottelemaan naapurikaupunkien ja kansojen kanssa. Roomalainen yhteiskunta kehittyi omanlaiseksi noin 500 eaa., jolloin kaupunkilaiset kukistivat kuninkaansa ja siirtyivät tasavaltalaiseen järjestelmään.

Antiikin Ateenassa oli kehitelty demokraattinen elämänmuoto. Roomalainen tasavalta perustui roomalaisen yläluokan eli patriisien muodostaman senaatin ympärille. Alemman luokan vapailla miehillä, plebeijeillä, ei aluksi ollut valtaa, mutta tasavallan kehittyessä plebeijien oikeudet kasvoivat.

Etruskinaisen patsas, n. 300-200 eaa.

Patriisien ja plebeijien lisäksi Roomassa oli orjia, joiden lukumäärä kasvoi tasavallan laajentuessa suurvallaksi. Kaupunki tarvitsi kasvaessaan lisää orjia töihin.

Rooman laajentuessa yhteydet kaikkialle Välimerelle kasvoivat. Jo ennen Rooman suuruuden aikaa kreikkalaiset olivat perustaneet Italian niemimaalle siirtokuntia, joilta roomalaiset omaksuivat muun muassa jumaltaruston ja uskonnon. He antoivat kuitenkin vanhoille jumalille omat nimet. Esimerkikksi kreikkalaisten pääjumala Zeus muuttui Juppiteriksi.

Tutki: Tutustu oman kaupunkisi syntyhistoriaan. Miksi se on syntynyt ja millaisia tarinoita kaupungin varhaisiin vaiheisiin liittyy?

Panorama, eli yleisnäkymä Pietarinkirkolta Roomaan.