Milloin Suomi on syntynyt?
Aineistot
Roomalainen historioitsija Tacitus kuvaa oheisessa vuonna 98 jaa. kirjoitetussa tekstissä fennejä, Pohjois-Euroopassa asunutta kansaa.
”Fennit ovat ihmeen villejä, viheliäisen köyhiä. Ei heillä ole aseita, ei hevosia, ei asuntoja. Ravintona ovat kasvit, vaatteina nahat, makuusijana maa. Ainoa varallisuus on nuolissa, joita he raudan puutteessa terästävät luilla. Metsästys elättää yhtäläisesti sekä miehiä, että naisia. Nämä näet seuraavat miehiä kaikkialle ja pyytävät osan saaliista. Lapsillakaan ei ole muuta suojaa villieläimiltä ja rajuilmoilta kuin jonkinlainen oksista punottu katos. Sinne palaavat nuoret, se on vanhojen turvapaikka. Mutta tämä on heistä onnellisempaa elämää kuin pelloilla huokaileminen, vaivalloinen talojen rakentaminen sekä milloin toiveikas, milloin pelokas huolenpito omasta ja vieraasta omaisuudesta. Rauhassa jumalilta ja rauhassa ihmisiltä he ovat saavuttaneet sen vaikeimman päämäärän, ettei heidän tarvitse edes mitään toivoa.”
Germania 4
Tekijä: Tacitus
Ilmestymisvuosi: 98 jaa.
Kieli: latina
Tulkitse: Millaista kuvaa Tacitus antaa pohjoisen kansojen elämästä? Voisivatko Tacituksen fennit olla suomalaisia? Millä perustein?
Keitä olivat fennit?
Tacitus kuvaa 98 jaa. (jälkeen ajanlaskun alkua) kirjoittamassaan kirjassaan Germania Alppien pohjoispuolella elävien germaani-heimojen elämää sekä lyhyesti myös fennejä, pohjoista kansaa. Fennit saavat elantonsa metsästyksestä ja keräilystä. He pukeutuvat nahasta tehtyihin vaatteisiin ja asunnon sijaan he elävät oksista punotuissa katoksissa. Heidän elinolonsa kuvataan puutteellisiksi, mutta tästä huolimatta Tacitus toteaa heidän elävän onnellisempina kuin monet muut kansat. Historioitsija Tacituksen kuvaus osuu hyvin yhteen pohjoisissa oloissa tuolloin eläneiden kansojen elintapojen kanssa.
Tacituksen aikaan Euroopan pohjoisista seuduista tiedettiin hyvin vähän muualla Euroopassa. Fenneistä on kirjoitettu myöhemminkin kirjallisissa lähteissä. 500-luvulla lähteissä on mainittu ”skridifinnit”, joilla on ilmeisesti tarkoitettu saamelaisia. – Tutkijat ovatkin päätelleet, että fenneillä on tarkoitettu saamelaisia.
Pitkään kuitenkin tulkittiin, että Tacituksen teksteissä mainitut fennit tarkoittaisivat nimenomaan suomalaisia. Tacitus itse ei koskaan matkustanut Euroopan pohjoisosissa ja hän kirjoitti teoksensa toisten ihmisten kertomusten pohjalta.
Tacituksen kirjoittaman, noin kahdentuhannen vuoden takaisen tekstin tarjoama ajatus Suomen kansan pitkästä historiasta on aikojen kuluessa miellyttänyt monia suomalaisia. Esimerkiksi Helsingin Yliopiston professori ja rehtori Edwin Linkomies esitti 1950-luvulla, kuinka Tacituksen kuvauksen pohjalta tulee ihailla fennien kekseliäisyyttä ja luonteenpiirteitä sekä kykyä selviytyä ankarista luonnonoloista.
Keitä suomalaiset ovat?
Suomalaisten alkuperää on selvitetty niin geneettisesti, eli perintötekijöitä tutkimalla, kuin kielitieteellisestikin, eli tarkastelemalla puhuttua kieltä. Suomalaisten alkuperä on epäselvä ja kiistanalainen, ja tulee pysymään sellaisena. Ensimmäisten asukkaiden uskotaan tulleen Suomen alueelle noin 10 000 vuotta sitten. Tämän jälkeen uutta väestöä on tullut useina eri aikoina.
Tietoa uuden väestön saapumisesta on saatu ensimmäiseksi arkeologisten kaivausten esinelöydöistä. Löydöt olivat Suomen alueella aiemmin tuntemattomia materiaaleja ja esinetyyppejä, mikä todisti osaltaan, että alueelle saapui myös uusia asukkaita. Esimerkiksi kampakeraamisiksi kutsuttuja esineitä ilmestyi Suomeen noin 7000-5000 vuotta sitten ja vasarakirveskulttuuri saapui noin 5000 vuotta sitten. Metallien käyttö alkoi vastaavasti yleistyä noin 1500 vuotta sitten.
Esineistön ilmaantumista ei kuitenkaan voida suoraan yhdistää ihmisiin. Esineet ovat voineet kulkeutua Suomen alueelle monella eri tapaa. Uudentyyppisten esineiden laajamittaisen käytön nopea leviäminen kuitenkin viittaa usein myös uuden väestön saapumiseen.
Suomen kieltä on puhuttu vasta noin 1500 vuotta. Emme voi arkeologisen aineiston tai geenitutkimuksen perustella selvittää sitä, mitä kieltä Suomen ”ensimmäiset” ihmiset ovat puhuneet. Varmuudella suomen kieltä on kuitenkin puhuttu Varsinais-Suomessa eli Turun ympärisössä 1200-luvulta lähtien.
Suomen alueelle on saapunut eri väestöryhmiä noin 10 000 vuoden ajan. 1800-luvulla heräsi useissa Euroopan maissa kansallisuusaate, joka korosti kansojen merkitystä.
Myös Suomessa nousi 1800-luvulla esille ajatus siitä, että Suomen alueella asuva väestö on yhtä kansaa. Tällöin vahvistui ajatus suomalaisuudesta ja siitä, miten kieli ja alue yhdistävät väestöä. Kieli, kulttuuri, geenit ja jopa maa-alue muuttuvat kuitenkin ajan kuluessa.
Nykyisenlaista suomalaisuutta, tai suomalaisia sellaisena kansana kuin se nykyään ymmärretään, ei ollut olemassa Tacituksen kirjoittaessa fenneistä.
Tutki: Mitä on suomalaisuus? Mistä se muodostuu?
