“Toukokuun lumi hiutaloi juuri sisään ikkunasta ja koittaa jäätää ajatuksen virrat, jotka olen saanut aamulla suurella työllä norumaan pitkin kohmeista aivorunkoa. Uusi päivä on jo pitkällä, ja paperityöläiset avaavat jo lounaspussejaan. Kaukaa kuuluu vain vaimeita huutoja. Ei siksi, että avun tarve olisi poistunut eikä siksikään, että toiveet olisivat hiipuneet. Siltä, jolta puuttuu ruoka ja turva. Tai siltä, jolta puuttuu raha ja kuuluisuus.
Eilen vahvistui, että kotini piirtäjä on ollut rakennusmestari Bengt Salin, joka työskenteli 20-luvulla Kymiyhtiön luottoarkkiehdin Bertel Liljequistin toimistossa. Kuusankosken kesän ensimmäinen perinnekävely juurrutti minua muutenkin uuteen seutuuni tehtaiden juuressa. Varjossa koti ei ole, vaan paisteen puolella Pajamäellä. Sulfaattiselluloosan keittämisestä silloin tällöin pöllähtävä lipeän aromikin tuo vain kansallisromanttisen mielikuvan pyykkilaiturista, suovasta, juuriharjasta ja avokaulaisesta Martasta.
Sain tietää myös, että näkyvin osa Kymin Oy:ta on nykyisin UPM:n tuotemerkkinä tunnettu, aarnikotkaa esittävä logo. Tunnuksen suunnitteli vuonna 1899 Hugo Simberg. Tieto kohotti kahdellakin tavalla. Ensiksikin tajusin, ettei ns. Kymintehtaan Taideruukki voisi sijaita missään muualla kuin tuon tunnuksen synnyinsijalla. Toisekseen en vielä tiennyt, kun Aarni muutti Jyväskylästä Kuusankoskelle, että kotka oli lentänyt tänne jo aikoja sitten.
Hyrisin ilosta ja palasin kotiini, ja tuo tunne alkaa jälleen saada minut valtaani. Avaan verkkoyhteyden, joka aika ajoin ahdistaa, yrittääkseni tehdä maailmasta itselleni samanlaista kotia kuin yhdestä kohtaa Kymijoen mutkaa. Matkaa on vielä paljon, ja siirryn valtateille jossa tuntemattomien ja puolituttujen ajatukset paahtavat ohitse. Korvia särkevää huutoa ja vaatimusta, takapenkeillä piilossa jonkin pienen matkustajan toivo ja hiljaisemmat pyynnöt, huumoriakin repsikan puolella. Peltipoliisit räpsyvät ja suonet pullistuivat niin runoilijan kuin rapparin otsalla. Molemmat kurvaavat tienvarsihuoltamoille ja pysähtyvät huohottamaan.
Rinnakkaistiellä: Hevonen ravaa vastaan, harjoitusrattailla hymyilevä vanha mies, joka on kyytiin ja ehkä elämäänsäkin tyytyväinen. Ystävät tulevat mieleeni, te, joita ajattelen päivittäin, verkon toiset solmut. Elämä ei ole nyt hassumpaa.
