Sari Toivakka, Keskisuomalainen 12.3.2016

Kirjailija Timo teräsahjon Paskiaiset -proosateoksen (Aarni) keskiössä ovat kovat ihmiskohtalot. Yksinäisyys, syrjäytyminen, mielenterveysongelmat, väkivalta ja päihteet näkyvät teoksen kuudessa novellissa.

Mistä kirjasi henkilöt syntyvät?

– Novellien henkilöt ovat kaikki rakentuneet erillysyyden kokemuksen päälle, koska se on se, mistä halusin kirjoittaa. Toisaalta haluan kirjoittaa myös yhteyden löytämisestä. Kyse on autenttisen olemisen ja turtuneen ja eristäytyneen elämän välisestä erosta. Henkilökuvan rakennan useista eri lähteistä ja muovailen sitä, kunnes se alkaa tuntua kiinnostavalta ja uskottavalta.

Työskentelet psykologina kuntoutustyössä. Onko työsi vaikuttanut kirjoihisi?

– Esimerkiksi psyykkisten traumojen psykologinen ymmärtäminen on tuonut osansa kirjoittamiseen. Koen, että osaan kirjoittaa paremmin rankoista aiheista, joten tavallaan nämä aiheet ja henkilöt myös valitsevat minut.

Mitä haluat kirjallasi sanoa suomalaisesta yhteiskunnasta?

– Meillä on helppo jäädä emotionaalisesti yksin, jos jokin menee pieleen. Se mikä ehkä voitetaan “sisuna”, voidaan hävitä yhteytenä toisiin ja omiin tunteisiin. Kun yksin jääminen iskee lapsiperheeseen, hinta voi olla järkyttävän raskas.

– Suomessa on eurooppalaisittain keskinmääräistä turvattomammat kiintymyssuhteet. Jos halutaan empaattisia ja jäyspäisiä kansalaisia, joihin voi hädän hetkelläkin luottaa, pitäisi panostaa tosissaan varhaiskehitykseen, jolloin merkittävin neurologinen kypsyminen tapahtuu.

Millaisia haaveita sinulla on kirjailijana?

– Tämän kirjan olen kirjoittanut työn ohella. Tällä hetkellä haaveilen sellaisesta osa-aikaisuudesta, että voisni olla töistä vapaalla vaikka puoli vuotta kirjoittaakseni. Vakituinen työni on kuintekin sen verran kokeilevaa ja mielekästä, että en ihan kokonaan siitä haluaisi luopua.

Onko novelli sinulle läheisin kirjoittamisen muoto?

– Nämä pidemmät novellit ovat aika lähellä sitä mitä haluan tehdä. Juha Seppälä on nimittänyt novellia 400 metrin räjähtäväksi lajiksi, romaania taas pidemmän matkan, yli 5000 metrin juoksuksi. Haluaisin tähdätä ehkä 1500 metrille: tiiviisti kirjoitettuun ja jännitteiseen pienoisromaaniin, jonka jälkeen on antaunut kaikkensa.