TIETEEN JA TAITEEN VAI TIEDON JA TAIDON OODI?

Puhunta ja käytetyt sanat vaikuttavat ihmisen käsitykseen siitä, onko tietty elämänpiiri häntä varten. Sana antaa elämänpiirille nimen ja tarjoaa suojan sen parissa työskenteleville.

Samalla sanat kuitenkin erottavat. Tieteen tekijät eivät ole tiedon jakelijoita, vaan olemassa olevan tiedon analysoijia ja uuden etsijiä, ja siksi ammattikorkeakoulu ei voi koskaan olla oikea yliopisto. Insinööri on tietyissä piireissä aina haukkumanimi, koska hän rakentaa vain siltoja.

Taide on taitoa tehdä esine tai esitys, mutta samalla se tulkitsee valmistamansa tuotteen avulla elämää ja todellisuutta. Taide on aina enemmän kuin taitoa tehdä jotakin. Kaksi valokuvaa lumpeenkukasta saattavat näyttää samalta, mutta ovat laadultaan toisilleen vieraista maailmoista, riippuen siitä, kuka sen on tallentanut tai mihin se on asetettu esille.

Näillä pohdinnoilla haluan onnitella Helsingin keskustakirjastoa Oodia. Oodi “täydentää Musiikkitalon, Finlandia-talon, Sanomatalon ja Nykytaiteen museo Kiasman muodostamaa kulttuuri- ja mediakeskittymää. Se tarjoaa kaikille avoimen, ei-kaupallisen julkisen kaupunkitilan aivan Eduskuntataloa vastapäätä.” (Oodin verkkosivut)

Jos Oodin oma esittely olisi jatkunut samassa hengessä kuin ingressi, se olisi siirtynyt nopeasti elitismin rajan toiselle puolelle, sinne, mihin ammattikorkeakoulu ei pätevöitä. Esittely jatkuu kuitenkin tärkeillä avainsanoilla:

“Oodi tarjoaa tietoja, taitoja ja tarinoita, ja sinne on helppo tulla oppimaan, eläytymään, nauttimaan ja työskentelemään.”

Kansalaisille tarkoitetun kirjaston tärkein tehtävä on rikkoa tiedon ja tieteen sekä taiteen ja taidon väliset, veteen piirretyt rajat. Kirjastoluokka valokuvaus on tästä hyvä esimerkki. Luokan alta löytyy tietoa niin objektiiveista ja polttoväleistä, taitoa kuvata vastavalossa tai hämärässä kuin suoran dokumentaarikuvauksen klassikoita.

Samassa hengessä toivon, että Oodi onnistuu myymään itsensä myös saavutettavuudella. Noin 100 miljoonan investoinnista valtion osuus oli 30 miljoonaa eli 30%. Tällä rahasummalla kirjaston tulisi muodostua myös espoolaisten, järvenpääläisten, kouvolalaisten ja polvijärveläisten omaksi kirjastoksi, josta löytyy niin tietoa, taitoa ja tarinoita kuin – ruokahalun kasvaessa – tiedettä ja taidetta.

Näillä toivein, kiittäen samalla oman maakuntani hienoja kirjastopalveluja:

Oodi myös maakunnalliselle kirjastolaitokselle. Kuvassa Kuusankosken kirjasto (Kouvola)

Pasi Luhtaniemi

TARINAT. permalink.