Tehdään se maja

Puranpa hieman sydäntäni. On aikaa siitä, kun kirjoitin ajatuksistani. Tässä siis lyhyt kertaus viiime kuukausina tapahtuneesta:

– Koira nimeltä Temi asettui päiväunille matolle, työtuolini taakse.
– Työminäni kiri kiinni oppikirja-projektin ja alkoi lukea taas romaanikäsikirjoituksia.
– Isä ei saanut enää ajokorttia, ja vanhempieni arkirutiinit piti järjestää Kajaanissa uusiksi
– Päivänvalo lisääntyi kriittisestä yli 1,5 tunnin verran, ja lumi pysyy vielä tänään maassa
– Tytär sai työpaikan, toisen nettisivut aukenivat ja pojalla on alla tervepeltinen auto
– Työpöydällä ei ole sälää, vaan vain tietokone ja Kleinbussin pienoismalli vanhoilta hyviltä ajoilta, kun VW ei vielä manipuloinyt pakokaasutuloksia ja kaasuttanut apinoita ja ihmisiä.

Puran sydäntäni, koska vaikka täällä menee mainiosti, sain taas eilen varoituksen siitä, kuinka helposti kaikki voi muuttua. Ystävä kirjoitti, miten oli kaatunut loppusyksystä työuupumuksen kautta masennukseen, joutunut luopumaan ja järjestämään asioitaan urakalla pois, että voisi nukkua. Jokunen viikko sitten toiselta ystävältä katosi yhden allakansivun mukana työpaikka, puoliso, koira ja kaupunki.

Herkkyys on ihmisille rikkaus. Kukaan joskus omaehtoisen luovan työn ihanuutta kielellään lipaissut ei halua antaa herkkyyden mukana tuomaa haavoittuvuutta pois, vaikka se pistäisikin välillä karjumaan ja tekemään hulluja asioita, jotka eivät ole hyväksi itselle eikä muille.

Ei suostu, koska herkkä ihminen kykenee kulkemaan siellä, missä järkevä ihminen ei kulje.

Miksi sitten kulkea ehdoin tahdoin kuilun reunalla? – Koska vain reunalta voi nähdä yhtä aikaa äärimmäisen alas ja ylös.
Miksi kulkea heikolla jäällä? – Koska alla on vesi, josta kaikki elämä on kotoisin.

Kun jää sortuu tai rotkon reuna murtuu riskialttiin ystävän alla, on tärkeää hypätä köyden kanssa perään. Sitä koitan nyt tässä tehdä. Teille, jotka putoatte vapaasti tai sukellatte alisen läpi kohti tuonen kaloja kuiskin korvaan, että tässä olen, enkä menee minnekään. Ne maisemat, mitä katsotte kuolemaa odotellessa ovat uusia ja pelottavia jokaiselle, mutta jos vaikka sillä välin jutusteltaisiin. Tarjoan kahvit ja puhun hölmöjä. Vai käytäisiinkö katsomassa, vieläkö jalka nousee.

Tehtäisiin maja siihen kuuseen, joka punnittiin viime kesänä sopivaksi.

RUUDUN TAKAA. permalink.