Tänään näin nuoren naisen

”Nuori nainen seisoi poliisiauton edessä konstaapelin jututettavana, ja sen kolmen sekunnin ajan, joka kesti madellessani siitä ohitse ja venyttäessäni uteliasta kaulaani, nainen ehti kertoa kehollaan kaiken omasta hädästään, ehkä jopa kauhusta. Niinä nopeina sekunteina ennen ympyrää ehdin nähdä enemmänkin: seuraavana hälytysajoneuvojen jonossa oli ambulanssi, ja ensihoitaja oli asentamassa niskatukea toiselle nuorelle naiselle, joka makasi tajuissaan mutta järkyttyneenä paareilla.

Vahvin muistikuva jäi kuitenkin pienestä valkoisesta henkilöautosta. Apukuskin paikalla istui kolmas nuori nainen. Hän yritti paeta parhaansa mukaan tummien hiuksiensa taakse samalla, kun toinen poliisi otti valokuvaa auton etuosasta: vahingoista, rekisterikilvestä, häpeästä.

Ymmärrys tapahtuneesta ja tapahtumien kulusta alkoi löytyä vasta liikenneympyrän toisella puolella, ja ajettuani hyvän matkaa kohti Kouvolan keskustaa. Suojatieonnettomuus. Ikävä tapaus, mutta ei valitettavasti yllätys. Muutettuamme Kouvolan Kuusankoskelle olimme kiinnittäneet huomiota, kuinka huonosti täällä kunnioitetaan suojatietä. Ollimme itsekin oppineet varomaan. Kylän keskusta oli myös nuorten kokoontumispaikka, jossa hormonivetoiset autot kiihdyttivät tavallista useammin mutkasta ulos. Vaaran paikka, monella tapaa.

Koko episodin viimeisimmäksi jäin kuitenkin miettimään valokuvaa ottanutta poliisia. Tajusin, että hän oli valokuvannut onnettomuusautoa omalla kamerallaan.

Nyt sallittakoon pieni ajatusleikki, koska kuvaan pääsi myös kolmannen nuoren naisen hiukset: Poliisimies oli tekemässä päivitystä:

Virvestä (Viranomaisverkosto) on varmaankin olemassa sovellus, joka löytyy jokaisen kentällä olevan poliisin ja ensihoitajan puhelimesta, ja jolla hän päivittää tapahtumatiedot Virveen. Sovellus avataan kaksoisklikkaamalla tai hipaisemalla – Tai Kameran kuvan voi jakaa Virvessä yhtä kätevästi kuin Instassa tai Facebookissa.

Eläköön se pieni ero oman nuoruuteni ja lasteni nuoruuden välillä! – Kyllähän se Eeron Kuplakin lähti sen minkä pystyi Lönnrotinkadun valoista 1984, eikä niitä jalankulkijoita silloinkaan varottu, kauneimmille roikotettiin vain kieltä ulos ikkunasta. Silloin ei ollut Virvee, Instaa eikä Facebookkii tallentamassa ja jakamassa häpeällisimpiä hetkiämme. Korkeintaan kuultiin niistä kauppatorin parkissa myöhemmin illalla. – Viranomaisilta ei onneksi silloinkaan, vaikka onnettomuustilastot olivat tuolloin paljon ikävämmät kuin nyt.

Olen puolellanne, valkoisen auton ystävykset. Luottakaa, että teitä kuvanneen poliisin kuvat pysyvät pois julkisuudesta. Uskon myös, että uhri selvisi lievällä aivotärähdyksellä ja katkenneella sääriluulla. Kaikki on hyvin.

Mutta ensimmäinen kevät jatkuu eikä tiistain ja sunnuntain välinen yö ole vielä puolivälissäkään. Viikonlopuksi näille korkeuksille on luvattu kevään ensimmäistä hellepäivää. Ollapa nuori jälleen… Ostaisin Kuplan. Ekholmintietä kohti naisia rientäessäni toteaisin kuin Eero konsanaan avoimesta ikkunasta, että ”täällähän vetää taas käteen.”

(Tähän kohtaan pitäisi laittaa ehdottomasti emoji ennen kuin jatkan kohti kesää, ellen olisi kaikkea kielen köyhdyttämistä vastaan.

Kuvitelkaa nyt siis sen sijaan, että isken teille monimerkityksisesti silmää.)