Sadonkorjuu I – Viljapelto

SEISON PELLOLLA täydessä tällingissä ja kumisaappaat jalassa. Seuraan maanviljelijää, joka touhottaa minulle kovaan ääneen lintuongelmastaan. Sami kertoo, että on ehtinyt ampua ja hävittää useamman linnun, ennen kuin joku tajusi käräyttää hänet eläinsuojeluneuvojalle. Siksi minä olen nyt täällä.

Lähdemme takaisin talolle päin. Katson Samin ontuvaa kävelyä, auringonpolttamaa niskaa ja harvoja harmaita hiuksia. Hän näyttää juuri sellaiselta vanhalta äkäiseltä mieheltä, joka saattaa kyllä vaikuttaa raihnaiselta, mutta osuu silti maaliinsa tarvittaessa. Pica tarkoittaa latinaksi harakkaa. Mieleni tekee kysyä, voiko hän tehdä selvää myös omasta vainoojalinnustani. Pääsemme pellonrajaan, ja Sami kääntyy katsomaan minua. Hän haluaa sanoa jotain, mutta ei tiedä miten sen tekisi. Hän silmäilee vaatteitani. Olen pukeutunut narkkari-chic asuuni, neonoranssiin verkkopaitaan ja polvista revittyihin mustiin pillifarkkuihini. Verkkopaitani alla on vain mustat rintsikat, joissa on irvistävän pässin kuvat pentagrammien sisällä.

”Kuule, ethän sinä ole vain niitä tyttöjä?” Tunnen vereni kohahtavan. Äijän on parasta valita seuraavat sanansa hyvin tarkkaan.”Tarkoitan että, et ole sekaantunut niihin…”

Hän madaltaa ja hiljentää ääntään melkein kuiskaukseksi.

”…saatananpalvontakuvioihin.”

Meinaan purskahtaa nauruun.

”En minä mitenkään pahalla, mutta kun tuo naapurifarmin Joukon veljenpoika pukeutui vähän samaan tyyliin kuin sinä ja se jäi kiinni tekemästä jotain epämääräistä karjan kanssa. Minä en halua mitään sellaista omalle pellolleni. Ymmärrät varmaan.”

Nielen naurunremakkani. Se on vaikeampaa kuin aamulla syömieni lasinsirujen kurkkuun työntäminen.

(Karoliina Heinola: Hitonhauta ja muita puolielävien kohtaloita, Aarni 2019)

*

Mediatiedote 12.8.2019

Aarnin kirjakesän 2019 sato kypsyy kovaa vauhtia. Kaunokirjojen sato-odotukset vaihtelevat eri puolella Suomea.

Pohjois-Savossa viljasadosta odotetaan parasta moneen vuosikymmeneen, ja viikatteita liipataan laulaen, Suomi-paidat päällä. Lahden seudun viljelijät ovat sen sijaan huolissaan ihmisluonnosta. Paikallinen maamiesseura huutaa apuun talonpoikaisjärkeä.  Yhteiskunnallisia asioita puidaan kyllä, juodaankin, mutta kukaan ei muista syödä välillä.

Yhtä huonoa kuuluu itärajalta: Parikkalan pakettipelloilla ei kasva tänä kesänä pituutta mikään muu kuin lause. Puhetta kyllä piisaa, mutta muuten huilataan raskaasti.  Mikäli ennusmerkit pitävät paikkaansa, itärajalla syödään ensi talvena romaanikaupalla paperia.

Mutta niinkuin Hitonhaudan maanviljelijä-Sami toteaisi: parempi paali paperia kuin laari lasia.

Koko muuhun Suomeen on odotettavissa hiton huono sato. 

Aarni: Kirjoja historiasta, nyky-Suomesta ja mahdollisista maailmoista

 

Tutustu tarjontaamme verkkosivuilla /  Lataa uutuusesite (pdf) tästä linkistä: 

 

 . permalink.