Pakoon Uumajaan ja Palon kylän metsiin

Pohjanmaalaiselta Lars Strangilta on juuri ilmestynyt  jo toinen historiallinen romaani, Pohjanpolku. Sanomalehti Keskipohjanmaa julkaisi sunnuntaina 26.8. laajan kirjailijahaastattelun. Referoimme haastattelun pääkohtia. Koko artikkeli on luettavissa tästä linkistä.  Ei-tilaaja voi lukea kolme artikkelia maksutta rekisteröitymällä lehden digipalveluun.

TERVAKAUPUNGIN KOHTALON VUODET

Pohjanpolku vie lukijan vuoden 1714 pieneen tervakaupunkiin, Kokkolaan. Suuri Pohjan sota alkaa olla loppunäytöstä, Ison Vihan vuosia vaille valmis. Uutiset “Kyrön tappeluksen” eli Napuen taistelun tappiosta sekä Vaasan ja Pietarsaaren tulipaloista kauhistuttavat kaupunkilaisia. Pakoon on lähdettävä.  Porvarit ja käsityöläiset kiirehtivät rannikon Pohjanpolulle, kohti pohjoista ja Ruotsia,  tilalliset pakenevat maakuoppiin ja metsän piilopirtteihin.

Ruotsi-Suomen ajan sodat eivät säästäneet siviileitä rintaman kummallakaan puolella. Strangin ensimmäisessä historiallisessa romaanissa Yhteen taotut kuvataan karmaisevalla tavalla Ruotsin armeijan raakuuksia 1650-luvun sodissa euroopassa. Ison vihan ajan venäläisten hirmuteot jättivät pitkät jäljet suomalaiseen väestöön.  “Isonvihan  jäljet näkyvät vieläkin venäläispelkona Kokkolan seudulla. Pohjanmaahan joutui kärsimään isonvihan ajasta enemmän kuin Etelä- ja Itä-Suomi”, kirjailija kertoo.

Pohjanpolun henkilöt ovat pääosin fiktiivisiä. Kuitenkin esimerkiksi teoksen tärkeimpiin hahmoihin kuuluvalla Isak Hakolla on todellinen esikuva. Hako oli tuon ajan opportunisti.  Vielä Suuren Pohjan sodan aikana Venäjän aikomuksena ei ollut vakiinnuttaa Suomen hallintoa vaan hävittää Pohjanmaan rannikoseutua, jotta se toimisivat jatkossa eräänlaisena puskurina perivihollista Ruotsia vastaan. Isak Hakosta, Pietarissa vuosikausia vaikuttaneesta syntyperäisestä kokkolalaisesta tehtiin miehityksen aikana  kaupungin pormestari. Paikallisena hän tunsi kylän ja tiesi, missä oli rahaa ja arvoesineitä.

Pohjanpolku on kahden veljeksen, Henrikin ja Aabrahamin tarina. Seppä-Henrik pakeni  300 vuotta sitten perheineen Ruotsiin, joka kamppaili samanlaisten ongelmien kanssa kuin nykyäänkin. Pakolaisia tuli lähes yli kaupunkien kestokyvyn. Esimerkiksi Uumajassa oli tuolloin asukkaita noin 500-600, mutta kun pakolaiset tulivat, asukasmäärä paisui yli tuhanteen. “Siinä oli paikallisilla hallitsijoilla ihmettelemistä! Mitä tehdä pakolaisvirralle? Mihin kaikki saadaan mahtumaan? Mistä heille ruokaa?”, Strang ihmetteli.

LAAJA TUTKIMUSTYÖ

Pohjanpolun kirjoitus vaati kirjailijalta mittavan tutkimustyön. Kolmen, neljän vuoden ajan Strang muiden toimiensa ohessa luki historiankirjoja, vieraili museoissa ja haastatteli paikallishistorioitsijoita. Pohjanlahden rannikon museot toimivat hyvinä tiedonlähteinä. Erityisen kiitoksen kirjailija antaa Uumajan ja Hailuodon museoille.

Materiaalia ja tietämystä kertyi kirjaa varten ylenmääräisesti. Strangin mukaan hankitusta tiedosta ehkä 5-10 prosenttia siirtyy yleensä kirjaan, koska täytyy lukea hyvin paljon myös aiheen ympäriltä.

HISTORIALLISEN ROMAANIN FAKTAT

Historiallinen romaani on lajityyppinä erityinen tiedon hankinnan laji. Kirjan pääosassa ovat henkilöt, heidän tahtonsa ja kohtalonsa.  Faktat ja vuosiluvut on oltava oikein, mutta ne luovat vain kirjan tapahtumaympäristön ja miljöön, jonka mahdollistamissa rajoissa kirjan draama voi tapahtua.

Samalla historiallinen romaani tarjoaa kuitenkin ikkunan myös historiantutkijalle ja kaikille historiasta kiinnostuneille lukijoille. Pohjanpolussa tuo ikkuna avautuu Ison Vihan pohjalaisen ihmisen maailmaan   tapahtumien lomaan ujutettujen, muutaman sanan mittaisten yksityiskohtien kuvausten kautta. “Yksityiskohdat ja  henkilöhahmot. Jos niissä onnistuu, niin silloin juonen ja tarinan kehittäminen on helpompaa”, kirjailija kiteyttää.

Pohjanpolku kuvaa edeltäjänsä Yhteen taottujen tapaan elämää Seppälän perheen ja suvun kohtaloiden kautta. Sodan ja vainon todellisuudessa ihminen voi varata lopulta vain perheeseensä, jonka lisäksi hänen tukenaan on sen ajan usko Jumalaan. Viljan kylvö ja korjuu sekä perinteiset kädentaidot ovat hengissä selviämisen ehto, ja kirkkoherran saarna vahvistaa oikean ja väärän, mutta kun nämä edellytykset ovat kunnossa, Pohjanpolku ei unohda iloakaan.  Nuoren polven elämänjanoa ei lannista mikään. Henrikin teini-ikäinen tytär Kaisa kasvaa Uumajassa tytöstä naiseksi, eikä rakkauksiltakaan vältytä ja  Aabrahamin poika Kalle haastaa isänsä talon isännyydessä ja päätöksenteossa.

“Mielestäni draaman täytyy olla historiallisessakin kirjassa sen, joka kantaa. Kyllä ihmisten täytyy olla se keskeinen asia”, Lars Strang päättää.