kansan vastarintaliike, kiitos!

Kustantajan roolissa ei tule monestikaan noustua mukaan päivän keskusteluihin, minkään asian puolesta tai toista vastaan. Tartunpa kuitenkin nyt käsitteeseen nimeltään kulttuurinen adaptaatio. Tieteen termipankki määrittelee termin joksikin, mikä sopeutuu tai mikä mukautetaan tilanteen ja tilanneympäristön vaatimuksiin.

Populistinen  äärioikeisto vastarintaliikkeineen ja hommafoorumeineen on ollut jo vuosikausia  kulttuurisen adaptaation mestari. Yli satavuotiaat Suomen kansalliset tunnukset aina leijonavaakunaa ja siniristilippua myöten ovat liehuneet niin mielenosoituksissa kuin jokaisessa agitaatiopuheessa. Samaan aikaan humanistinen vasemmisto on koittanut häpeillen poistaa viimeisetkin isänmaalliset tunnukset pöytälaatikoiden perukoista. Viimeisimpänä kiinnitin huomiota Ylellä pyörivään metsä -dokumenttiin (ei Metsien kätkemä vaan se toinen, huonompi) jossa etsittiin Suomen parasta puuta. Kun voittajaksi selvisi kataja, toinen toimittaja ehdotti katajaa Suomen vaakunan uudeksi tunnukseksi. Mitä helv…  Meillä on jo maailman paras vaakuna, ja sen tunnus on leijona.

Oma suhteeni erityisesti Suomen lippuun on ollut aina selkeä. Iloitsen aina, kun näen sinisen ja valkoisen liehuvan taivasta vasten. Tunteessa on kysymys pelkistetyimmillään onnesta saada asua ja vaikuttaa maassa, jota vanhempani ja isovanhempani ovat rakentaneet itseään säästämättä. Tunteessa on kysymys myös ylpeydestä maailman parhaiten toimivasta demokratiasta. Mielipiteet ovat törmänneet, mutta kansanvallan seinät ovat kestäneet.

En ole suostunut enkä suostu, että kukaan vie minulta edes neliösenttiä tuosta lipusta ja omasta isänmaallisuudentunteestani. Tästä syystä vein pari vuotta sitten siniristilipun hyvien ystävieni avioliittojuhliin. Homoparin onnittelupuheessa kerroin, mitä iloa lippu tuottaa minulle ja miten haluan asua maassa, jossa tuo lippu kuuluu kaikille yhtä itsestäänselvänä kuin  ravinto, kodin lämpö ja lukemisen ja itsenäisen ajattelemisen oikeus.

Entäpä jos ajattelevat ja lukevat, myös historiansa tuntevat suomalaiset  lakkaisivat jo kauhistelemasta populistien aivottomuuksia? – Olisiko aika ryhtyä  proaktiiviseksi?

Perustetaan kansan vastarintaliike

– Siivoan ensin pari mahdollista väärinymmärrystä. Oikeistopopulistit saavat olla jatkossakin vapaasti “kansallisia”.  Sekaannuksen välttämiseksi heitä voisi kutsua kansaan liitettävän -lis -päätteen mukaisesti yksinkertaisesti “Lissuiksi” ja heidän liikkeensä voisi olla “Lissujen Vastarintaliike.”  Samalla pyydän kaikilta Lissuilta anteeksi nimenne härskiä käyttöä.

kansan vastarintaliike on liike, jonka nimi kirjoitetaan aina pienellä, vaikka se aloittaisi virkkeen. Se ei ole liike eikä yhdistys vaan  puheenparsi, joka ymmärretään uudella tavalla – eli kulttuurinen adaptaatio.  Se väittää, että kaikki suomalaiset olemme kansaa, ja meistä jokaisella on sama oikeus Suomen valtiollisiin tunnuksiin.

kansan vastarintaliike nousee konkreettisesti kadulta, yhteisestä olohuoneestamme. Tänään Oulusta valtakunnalliseen keskusteluun noussut “ihmisroska” -ilmaus ei kansan vastarintaliikkeen mukaan koske vain alkoholi- ja päihdeongelmaisia, vaan myös nuorisoa, kadulla harrastettavaa kulttuuria tai urheilua seuraava aikuisväestöä sekä puistonpenkkejä kuivilla pakaroillaan hinkkaavia eläkeläisiä. Tämä ihmisroska kohtaa toinen toisensa ennakkoluulottomasti vapaassa kaupunkitilassa, tehden kukin omia juttujaan. Kaupunkitutkimuksissa on todettu, kuinka esimerkiksi skeittirampit palauttavat tehokkaasti koko kansan käyttöön julkisia tiloja, jotka ovat olleet ghettoutumassa syrjäytyneiden tiloiksi. Samaa tekevät koko ajan esimerkiksi liikuntaseurojen nuorisotyö, muraalit taloyhtiöiden ja taiteilijoiden yhteishankkeina ja  rajoja rikkovat kaupunkitapahtumat. Kaikkien näiden toimintojen ydinsana on kohtaaminen.

Näissä merkeissä tulen siis jatkossakin liehuttamaan Suomen lippua, kun iloon on aihetta. Tulen myös pitämään huoli kansalaisoikeuksistani, joista tärkein on oikeus lukea puolueetonta tutkimustietoa ja uutisia sekä muodostaa mielipiteeni niiden mukaan.

Siinä vaalissa eivät populistit purjeitani heiluta.

/ Pasi Luhtaniemi