Hämärikkö – Myyttien nainen astuu nykyaikaan

Anna Malisen esikoisromaani Hämärikkö kirjoittaa Suomen kansan vanhojen runojen naisen tarinaan uuden luvun. Pohjan akan reestä vastasyntyneenä hankeen pudonnut Tytti varttuu orjana Kyllikin savupirtissä, kunnes kaipuu ajaa hänet yön selkään. Kesken matkan ajastaika vaihtuu, ja neito jähmettyy koivun rungoksi.

Myyttinen aika ja historiallinen aika lomittuvat Malisen teoksessa kiehtovasti toisiinsa. Vanhojen kansanrunojen myyttien mukaan kukin maailmanaika päättyy, kun pohjoisen tammi kasvaa niin suureksi, että se peittää auringon näkyvistä, alkaakseen jälleen siitä, kun merestä nousee pieni mies kirves kädessään.

Kun Tytti herää viimeisen kerran uuteen maailmanaikaan, eletään jo nykyaikaa. Pohjan akka kulkee yhä etelämmäksi etsien kadonnutta tytärtään, mutta Metsän tytti, Mielineito haluaa muuta. Nuoreksi naiseksi varttunut tytti  saapuu metsän ja kaupungin rajalle.

Hämärikkö on kielen juhlaa, joka pitäisi mielummin – vanhojen suomalaisten kansanrunojen tapaan – kuunnella kuin lukea. Tekstinäytteessä Tytti on vielä kapaloikäinen, juuri hankeen pudonnut. Hän tapaa tietämättä ensimmäistä kertaa isänsä.
(Kuuntele lukunäyte)

Tytti makasi hangessa kauan. Monet pilvet ehtivät kulkea yli ja hajota, monet lumet sataa ja jäädä pilviin. Monta kertaa taivas haaleni mustasta siniseen ja sinisestä valkeaan, pimeästä hämärään ja hämärästä valoon. Valoa kesti kuitenkin vain hetken, sitten tuli taas hämärä, sitten pitkä pimeä. Yön ja lumen keskellä Tytin oli hyvä olla, välillä hän nukkui, välillä valvoi, ei tuntenut vilua eikä nälkääkään. Sylissään hän piteli jotain kovaa, sileää ja viileää, tunsi jään sormissaan ja puristi sitä tiukasti itseään vasten, tuskin hetkeksikään hellittämättä.

Mutta sitten uni muuttui, katkesi ja töksähti kipeästi kuin suksi kylkeen. Kirkkaimman päivänvalon hetkellä Tytin silmiin osui varjo, joku nosti hänet hangesta ja pudisteli lumet hänen päältään. Tytti herahti itkuun, mutta hiljeni pian miehen hyssyttäessä, silittäessä poskea ja kuiskatessa sanoja – vain yhden tai kaksi, eikä Tytti niitä ymmärtänyt. Kädet olivat suuret ja vahvat, poskia kutitteli pehmeä parta, ja syli tuntui melkein yhtä lämpimältä kuin hanki. Siinä sylissä Tytti keinahteli, kuunteli suksien suhahtelua hankea vasten, puristi toisella kädellään jääkimpaletta ja toista ojenteli kohti yläpuolella heiluvaa risuista partaa, kuunteli parran keskeltä kantautuvaa hyminää ja melkein nukahti hämärään, joka metsän takaa nousi. (Hämärikkö, s. 31)


Hämärikkö on kajaanilaislähtöisen, nykyisin Espoossa asuvan Anna Malisen esikoisromaani. Malinen on koulutukseltaan folkloristiikan maisteri ja hän on perehtynyt erityisesti vanhaan suomalaisen kansanrunon maailmaan.

  • Teos ennakkomyynnissä  Runouden rajoilla -tapahtumassa, Hamina Bastion, perjantai  14.9.
  • Hämärikkö ja Anna Malinen Turun kirjamessuilla la 6.10. klo 14.00 – Haastatteiljoina Turun Klassillisen lyseon oppilaat
  • Teoksen julkistamisjuhlat AARNIN KIRJAILLASSA MATINKYLÄN KIRJASTOSSA (ESPOO) 17.10. klo 18.00  alkaen. Tervetuloa!
Kajaanilaislähtöinen Anna Malinen asuu nykyisin pääkaupunkiseudulla